Kesällä 2012 olin todella huonovointinen. Näin lehdessä ilmoituksen, jossa oli tarjolla vyöhyketerapiaa ja shiatsuhoitoa. Kävin kesän aikana hoidoissa useasti, ja kun siellä käsiteltiin suoliston pisteitä, vatsani piti melkoista meteliä. Kuin olisi laboratoriossa ollut.

Ensin epäilin, että maito ei sovi. Maidottomuus auttoi hetken, mutta sitten oireet alkoivat taas. Pahinta olivat ne mahdottomat mahakivut ja se, että täytyi aina miettiä minne menet, koska menet ja missä on vessa. Ruoka tuli äkkiä läpi. Juoksin öisinkin vessassa. Housupyykki oli monesti tosi lähellä.

Syksyllä 2012 todettiin keliakia. Oli helpotus, että oireilleni selvisi syy.

Tein työtä koulumaailmassa ja viikonloppuisin kävin hoitamassa sairasta äitiäni viereisellä paikkakunnalla. Hoidin myös veteraanienoja tarvittaessa. Uskon, että suurin syy sairastumiseeni oli liiallinen ahkeruuteni ja tunnollisuuteni. Vaikkakin omasta vapaasta halustani.

Kaupassa seisoin leipähyllyn edessä ja totesin, että näistä en voi syödä mitään!

Ensimmäiseen gluteenittomaan sämpylätaikinaan lisäsin aina vain jauhoja. Kumipulliahan niistä tuli! Heitin huumoria kehiin ja totesin, jotta eniten harmittaa jotta kaljaa en voi juoda! (En juonut ollenkaan ennenkään).

Kyllä monesti on tullut tilanteita, ettei tätä keliakiaa ole huomioitu ja olen pahoittanut mieleni. Ymmärtämystä ei ole sellaisilla, joita asia ei kosketa läheisesti.

Juhlien tarjottavissa jää vähemmälle kuin muut. Ja miten ihanalta silloin tuntuu, kun keliakiaa sairastavat on huomioitu.

Mutta niin se on, että sellainen ihminen ymmärtää jota asia koskee henkilökohtaisesti tai muuten läheisesti. Suuttumusta herättää olematon korvaus ja jos sekin vähä poistetaan. Mitä, jos joku hallituksen jäsenistä sairastuisi keliakiaan? Löytyisikö silloin ymmärrystä? Huomattaisiinko silloin, miten paljon tuotteet maksavat?