gluteeniton

Viime aikoina olen lukenut netin syövereistä aiheesta useita kokemuksia ja omallekin kohdalle niitä "sopivasti" kertynyt. Siis kokemuksia lounasravintoloiden epämääräisistä erikoisruokavaliomerkinnöistä. Ja siis vielä erityisesti juuri gluteenittomaksi merkityistä.

Kiitos Hanna  ruokahaasteesta! Kerronpa minäkkin yhden päivän aterioistani, tosin erittäin epätyypillisenä päivänä, lomalla ulkomailla. Kotiateriat kun on niin tylsiä ja samanlaisia,ettei niissä ole juuri kertomista... Ei vaan, kyllähän se syöminen yleensä sitä arkea on ja kerron varmaan tuonnempana jostain tavallisesta kotisyömisestäkin.

Ola! Bom dia! Boa tarde! Tudo bem? Tudo bom! Ihanat tervehdykset joita kuulen naapurustossa jokaisen vastaantulijan suusta kellonajasta riippuen. Tuttu tai tuntematon, tervehdys tulee kaikkien suusta. Nyt olen jo oppinut vastaamaan tai joskus jopa sanomaan nuo lauseet ensin. 

Aamu alkaa luonnollisesti aamupalalla. Tällä kertaa söin kaksi palaa Porokylän siemenleipää voilla ja juustolla. Sekä pilkottuna yhden banaanin ja klementiinin, tietenkin raejuustolla maustettuna.

Oikein toimiva aamupala. Tämän voisi syödä huomennakin. Vaikka juuston rippeet nakertelin leipien päälle.

Aamupalalla jaksoin puolille päivin. Sitten oli aika napata jääkaapista pitsaa ja laittaa päälle hieman pitsajuustoa ja mikroon lämpiämään.

Viimeinen kuukausi on menossa koululaisilla koulua ja sitten alkaa kauan odotettu kesäloma. Julius sai kesätöitä samasta työpaikasta, missä on ollut jo aikaisemminkin. Nyt hänelle on vain kaavailtu vähän vastuullisempia tehtäviä ja se tietysti jännittää. Työt alkavat onneksi vasta heinäkuun puolessa välissä, joten ensin on aikaa lomailla ja nauttia mopoilusta tuoreena kortinsaajana. 

Suomalaisten suhde leipään on varmasti ainutlaatuinen.

Mistä on kyse?

Mikä tekee kasasta jauhoja, hiivaa ja nestettä niin ainutlaatuisen elementin, että siitä pitää toisinaan jopa väitellä? Mikä leivässä on, että se herättää niin suuret tunteet jokaisessa suomalaisessa?