Olet täällä

oireet

0

Heips. Nyt meidän perheessämme on kovin jännittynyt tunnelma, nimittäin mun veljeni kävi keliakia vasta-aine kokeissa. Henkka olisi jo kolmas meidän perheestä, jolla on keliakia. Meidän suku on täynnä keliakiaa, sillä äidin veljellä ja tämän pojalla on myös keliakia. Tämä on hyvinkin outoa, sillä äidin äitillä ei ole keliakiaa. Tietysti teoriassa on mahdollista, että äidin isällä oli keliakia, jota ei osattu vielä tuolloin diagnosoida. Äidinisä kuoli siis 30 vuotiaana.

47

Nyt se tapahtui. Kirjoitin aijemmin tähän postaukseen ikävistä kohtaamisista sukulaisteni luona. Tälläkin kertaa minulle oli tehty syötävää ja ostettu herkkuja. Koska olen vuoden mittaisessa herkkulakossa, kieltäydyin herkuista. Oli myös itse tehtyä leipää, jota en syönyt. Lisäksi oli jälleen voileipäkakkua. Toivoin mielessäni, että kakku olisi gluteeniton, mutta toisin kävi.

Anonymous (ei varmistettu)
98
Vatsavaivoja ei yleensä kauheasti voivotella tai kuvailla yksityiskohtaisesti kahvipöydässä, töissä tai facebookissa. Harvoin kuulee kuinka usein käy kakalla tai minkälaista kakka on. Flunssan oireet, kipukohdat ja rään väri ja koostumus voidaan käydä hyvinkin tarkasti läpi. Poikkeuksena lienee tuoreet äidit, jotka seuraavat neuvolan ohjeiden mukaan vauvojensa ulosteen koostumusta, väriä ja hajua ja vaihtavat kakkakuukumisia toisten äitien kanssa.
 
0

On ensimmäisen virallisen postauksen aika. Astuessa kirjoittajaksi uuteen blogiin tuntuu olo kovin avoimelta. Mitään tietoa siitä kuinka moni ihminen tätä tulee lukemaan, ei ole. Kuinka suurelle yleisölle kirjoitan ja kenelle? Kirjoitan meidän yhteisölle. Meille keliaakikoille. Olen jännittänyt ensimmäisen tekstin kirjoittamista viimeisen viikon ajan. Kuinka aloitan? Mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan? Hetken aikaa pohdittuani asiaa, päätin aloittaa hyvin tavanomaisesti kertomalla kuinka minä sairastuin keliakiaan. 

Tunnisteet: 
oireetdiagnoosi
Anonymous (ei varmistettu)
49

Kolme vuotta sitten sain diagnoosin elinikäisestä sairaudesta. Tuolloin elämäni muuttui lopullisesti parempaan. En ole enää kehoni ja sen sairauksien armoilla tai heiteltävissä. Minulla on sairaus, jonka suhteen olen niin onnekas, että pystyn hoitamaan sitä jokaisella aterialla.

Ensimmäistä kertaa epäilin keliakiaa 2010. Minua ei kuunneltu lainkaan. Useimmiten intettiin siitä, ettei suvussani ole keliakiaa. Hymähdin yhtä usein lääkäreille: ”Niin, ei ole kun ei ole tutkittu”. Tilanne ei edennyt mihinkään.

Tunnisteet: 
oireetdiagnoosi
Tilaa syöte RSS - oireet