Olet täällä

8

Seuraava tekstiä oli vaikea kirjoittaa. Kirjoitin tekstin useampaan kertaan, muokkailin ja huokailin.
Huomaan, että en ole vieläkään sopeutunut gluteenittomaan maailmaan. Ehkä jopa tuntuu siltä, että astun joidenkin varpaille. Saanko minä kuulua gluteenittomiin? Pitäisikö minun pyytää ruokavaliotodistus lääkäriltä? Olenko gluteeniton muiden silmissä? Olenko "gluteeniton"?

Kahden Harry Potter -fanin äitinä toivon löytäväni näkymättömyysviitan, jonka saisi heittää harteilleen heti, kun tuntuu siltä, että pitää perustella omaa ruokavaliotaan oudoillekin ihmisille. Vaikka meillä kotona ja sukulaisilla kakkajutut tulee ihan luontevasti, niin ehkäpä jotkut haluaisivat säästyä kuulemasta IBS-ihmisen suolentoiminnoista?

Ajatukseni juontuvat kesälomareissustamme. Tänä vuonna äänestyksen voitti matka Miljoonativoliin. Matka autolla on sen verran pitkä, että pysähdyimme ensiksi Jyväskylään yöksi. Valitsimme uudehkon hotellin, koska oirehdin helposti sisäilmaongelmista. Lapset riemastuivat leikkihuoneesta, ja minä pehmoisista kylpytakeista.

Aamiainen on silti hotelliyöpymisten kohokohta. Olin jo huonetta varatessa luetellut ruokavaliomme, ja meille luvattiin jokaiselle sopivaa aamiaista. Aluksi aamiaissalissa kiertely minua ja Esikoista hymyilyttikin, koska hyvin paljon gluteeniton -kylttejä näkyi. Lisäksi jopa lihapullat olivat Esikoiselle sopivia, munattomia ja gluteenittomia! Gluteeniton leipäpöytä tuotti kuitenkin hieman huolta, koska missään ei lukenut leipien, keksien ja pullien sisällystä. No, saimme itse kokin paikalle ja aloitimme kysymystulvamme. Leivissä oli kaikissa muissa paitsi näkkärissä kauraa, mikä karsi Kuopuksemme vilja-allergioineen. Pullassa (se mikä oli jäljellä) oli kananmunaa. Ehdoton ei Esikoiselle. Yhdet keksit oli tuttuja kaupan keksejä, joita Esikoinen pystyi syömään. Kaurapuuroa sai puhtaasta kaurasta. Se oli kivaa!

Lihapullat sijaitsivat munakokkelin vieressä, joten kokinkin mielestä ne saattaisivat olla hieman riskialtista ruokaa Esikoiselle. Meille luvattiin lämmittää erikseen näitä lihapullia, jee!! Siinä kun, sitten jatkoin "pelotteluani" viljattomalla Kuopuksella, niin rupesi kokkikin hieman epäröimään. Sain kysymyksen mitä en ole vielä tähän mennessä kuullut, vaikka huhuja olenkin lauseesta havainnut. "Miten ehdoton tuo gluteenittomuus teille on?" Olin hieman hämilläni, ja sopersin vain, että "No, onhan nyt kyse KELIAKIASTA...ja vilja-allergiasta.. Pitää olla sairaan tarkka!" Meille ilmoitettiin sitten ystävällisesti, ettei meille sitten välttämättä mikään lämpimistä tarjottavista sovikaan, koska lämmittävät/paistavat kaiken uunissa, missä paistavat myös itseleivotun gluteenileipänsä. "Siinä jauhot melkoisesti pölisee ja uunia ei putsata..jne...". Olin muutaman sekunnin hiljaa. Aivot löi tyhjää. Esikoinen vieressäni katsoi minua yhtä ihmeissään ja nälissään. Vedin henkeä ja kerroin rauhallisesti, ettei noista gluteenittomista tuotteista sitten saa puhua gluteenittomina, jos jossain vaiheessa tulee kontaminaatiota. Jolloin tuli se toinen lause, mistä olin lukenut keskusteluryhmistä. Puoleeni kumarruttiin ja kuiskattiin vähättelevällä äänellä, että "Nykyään on noita kaikkia gluteenittomia..." ja ilmaan heitettiin näkymättömät lainausmerkit. "Gluteenittomia".

Uh, se näkymättömyysviitta!! Koppakuoriaisen kovahko kuori!! Jotain, millä suojautua tuosta "gluteenittomuudesta". Huokaus. Kyllä, minä olen yksi niistä "gluteenittomista", joilla ei ole keliakiaa tai vilja-allergiaa, ainakaan vielä, sanoo perinnöllisyystieteilijä minussa. Minulla on IBS, jonka vuoksi olen elänyt elämääni hyvin pitkään maha pömpöttäen, turvoksissa, vessan lähettyvillä pysytellen ja kipuillen. Ainoa, mikä minua on auttanut, on siirtyminen viljattomalle ja karsimalla kaikki oireita aiheuttavat ruokavaliostani. Kyllä, minä en (toivottavasti) saa suolinukkaani tuhottua vahingossa nautitulla vehnällä, mutta suolikivut, ummetus/ripuli ja mahan turpoaminen MONTAkymmentä senttiä ympärysmitaltaan, ei nekään ole kivoja oireita. Siksi pyytäessäni luontaisesti gluteenitonta/viljatonta itselleni, toivon sen pyynnön otetattavan todesta. Ei ole tarkoitukseni vähentää omalla gluteenittomuudellani keliakian tai vilja-allergisen ruuan puhtautta. Tämän pitäisi jokaisen ravintola-alan ihmisenkin tajuta.

Täytyy sanoa, että lähdimme jokseenkin mielellämme pois hotellista jatkamaan matkaa Tuuriin. Lihapullat ja lämpimät kasvikset oli loppujen lopuksi meille lämmitetty paistinpannulla, jotta varmasti saimme puhdasta gluteenitonta. Hyviä olivat. Kuopuksen massussa oli aamiaiselta vain vesimelonia ja vähän raejuustoa. Onneksi tottuneena olin pakannut kunnon eväitä mukaan, mitä syötiin sitten hotellihuoneessa. Välimatkalla Ähtärin eläinpuistossa ripisi hieman sadetta niskaan, mutta silti eläimet olivat näkemisen arvoisia. Pikkuhiljaa hotellin aamupala unohtui, kun Tuurin Kyläkaupan gluteenitonta valikoimaa ihailin. Kylmälaukku täytettiin meille ihkauusilla herkuilla ja paluumatka kotiin oli jokseenkin hyväntuulista.

Kotona laitoin piakkoin palautetta hotellille vielä kirjallisena. Sain yhteydenoton ja pahoittelut hyvityksineen. Kuulemma jossain kohtaa on tullut informaatiokatkos. Silti tuo "gluteenittomien" vähättely sattuu edelleen. Jopa niin, että harkitsin HYVIN pitkään ja hartaasti, josko uskaltaisimme lähtä seuraavalle reissulle vielä samana vuonna. Gluteeniton elämä -messut olivat kuitenkin sopiva houkutin. Siellä ei meitä gluteenittomia ja "gluteenittomia" erotella. Keliaakikot, vilja-allergiset ja ihan millä syyllä tahansa gluteenitonta elämää viettävät, ovat siellä yhteisenä rintamana. Siellä ei näy ravintoloitsijoita vähättelemässä gluteenittomuutta. Siellä trendi-sana unohdetaan ja vain huokaillaan ihastuksesta, kuinka vihdoinkin tuntuu, että uusia gluteenittomia tuotteita tulee nopealla tahdilla markkinoille.

Sekä keliaakikkoja, että muita gluteenitonta ruokavaliota noudattavia toivon tapaavani messuilla ilman, että kenenkään tarvitsee laittaa kylttiä rintapieleen, mikä kertoisi syyn gluteenittomuuteen. Keliakia, allergia, homeoireileva, suolistosairauksesta kärsivä, gluteeniyliherkät...ihan kaikki gluteenittomat ja "gluteenittomat" ovat tervetulleita messuille!

Kommentit

Näistä syistä en ikinä syö ravintoloissa. Aina omat eväät ja turvallinen mieli syödessä.
Kiitoksia kommentista! Olisihan se hieman tylsää aina pysytellä kotosalla tai syödä eväitä, mutta näinpä tosiaan ei ainakaan riskeeraa. Toivottavasti vielä joku päivä voi aina ja jokapaikassa tilata jokaiselle erikoisruokavalioiselle sopivaa täysin turvallisin mielin ja ilman eväitä laukussa. :)
Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä. Meidänkin isossa ketjussa ruettiin vasta mun diettikokiksi erikoistumiseni jälkeen havahtumaan että ohos, pitäskö muitakin kouluttaa. Valitettavasti eritysruokavaliot ovat osalle vielä hebreaa....pala palalta tietoisuus lisääntyy. Valitettavasti joka ravintolassa ei ole mahdollista käyttää erillistä uunia. Kuitenkin pidän positiivisena eleenä sitä että keittiössä työskennellyt henkilö halusi palvella ja valmisti teille turvalliset pullat. En puollustele meitä keittiöhenkilökuntalaisia, asenteessa ja tietämyksessä on paljon parannettavaa. Onneksi tietoisuus lisääntyy kokoajan.
Kiitoksia kommentista! Kyllä, oli hienoa, että saimme lihapullia ja kasviksia erikseen pannulla. Annoimmekin kehumme siitä! Samoin puhdaskaurasta tehdystä puurosta. Ainoastaan se kismittää edelleen, että kuinka moni keliaakikko ja muu gluteeniton saa samantapaisesta tilanteesta oireita tietämättä syytä. No, annoimme palautetta, ja haluamme antaa kyseiselle hotelliketjullekin uuden mahdollisuuden, vaikkakin eri kaupungissa. Katsotaan miten Tampereella asiat hoituvat. :) Tietoisuuden lisääminen onkin kallisarvoista! Siksi kirjoitan ja siksi annan palautetta, niin hyvästä kuin huonosta. Dieettikokki, se sana kuulostaa korvaani ihanan tutulta, turvalliselta ja tarvitulta! Paljon ihania työpäiviä sinulle! :)
Se tarve selittää, uh! Oppilaitoksen ruokalinjastolla osaan jo pokkana pyytää gluteenitonta, mutta auta armias, kun joku pöydässä ruoasta kysyy, tulee mieleen piiiitkä selitys siitä miten vehnää tai ruista syötyä joutuu istumaan tuntikausia vessassa ripulissa ja mahakivussa ja selityksen loppuun henkäys "mutteimulmittäänkeliakiaao!" Onneksi olen saanut nielaistua selitykseni toistaiseksi ja mutistua jotain epämääräistä. Ja onneksi kukaan ei kysy kahdesti!
Kiitoksia kommentista! Juurikin näin! Voisihan sitä päästellä sen piiitkän rimpsun omia oireita ja vaivoja väärästä ruokavaliosta, mutta eipä ne kanssaruokailijat varmasti sitä siinä justiinsa haluaisi kuulla. :) Yleensähän tosiaan ei kukaan kysy kahdesti, ellei juuri hänelläkin ole jotain erityisruokavaliota, ja aihe siksi kiinnostava. Pitäisiköhän sitä vain vastata kyselijöille, että "Itseni ja läheisteni parhaaksi syön sitä, mitä vatsani kestää." Jospa se riittäisi?
Huh, onhan teillä ollut kokemus! Voin niin ymmärtää tyrmistyksen ja pettymyksen. Näin itsekseen pettymyksen jotakuinkin nielee vaikka välillä mieli pahoittuu mutta toisin oli silloin kun tyttäreni,jolla on keliakia, oli pieni. Reissuilla olin kuin naarasleijona vaatimassa hänelle sopivaa syömistä. Minulla ei ole keliakiaa mutta gluteeniton ruokavalio helpotti mahavaivojani niin etten todellakaan halua palata tavalliseen ruokavalioon.
Hei, ja kiitoksia kommentista! Niinpä se on, että itsensä takia ei monestikaan rupea valistamaan (KOVASTI ainakaan) virheistä tai vahingoista, mutta on ihan eri asia, kun siinä on se lapsi/lapset, joille pitäisi saada sopivaa ruokaa. Naarasleijona herää minussakin tuolloin. :) Tervetuloa meidän "gluteenittomien" joukkoon! :) Kunpa olisin silloin nuorempanakin tiennyt ruokavalion helpottavan oireitani. No, onneksi nyt vietän enemmän aikaa lapsieni kanssa, kuin vessan kaakeliseinien. :D

Lisää uusi kommentti