Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
1,355

Tyttö saa kutsun koulukaverinsa syntymäpäiville. Ekaluokkalaisen käsialalla kirjoitetun kutsun lopussa lukee: "ilmoitathan allerkioista". Lähetän viestin syntymäpäiväsankarin äidille: "Kiitos synttärikutsusta, Adalmiina on tulossa. Tytöllä on keliakia, syö siis vain gluteenitonta. Onko hankala järjestää...?" Viesti on arviolta noin kymmenes samalla sabluunalla muotoiltu. En halua olla hankala, ja toisinaan tarjoudun jopa huolehtimaan itse tyttären gluteenittomista herkuista. Tällä kertaa jätän tarjouksen esittämättä, mutta yritän muuten kuulostaa sovittelevalta.

Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: "Ei oo. Kiva kun tulee!"

Ei oo. Siis mitähäh?! Minulla on tarve jatkaa vielä keskustelua. Siis vehnä, ohra ja ruis. Eikä sitten pienintäkään murusta. Haluaisin puhua suolinukasta ja kertoa, mitä tapahtui, kun tyttö epähuomiossa sai päiväkodissa vehnäjauholla leivitettyä kalafilettä. Oksennusta voi tulla aluksi paljon ja vauhdilla. Soita vain heti, niin tulen hakemaan tytön. Heikotus voi kestää useamman tunnin. Ja tiesithän, että suolinukan palautuminen ennalleen voi viedä jopa puoli vuotta!

Kiva kun tulee! Nielen kauhuskenaariot ja päätän luottaa ihmisen sanaan: ei oo hankalaa.

Juhlapäivänä olen töissä. Mies vie tytön autolla. Käsken muistuttaa keliakiasta vielä ovella. Että tässä on nyt se gluteeniton tyttö. Että tämän kanssa sitten tarkkana. Työpaikalla vilkuilen puhelinta. Täällä sattui semmoinen pieni vahinko, että... Soittoa ei kuulu. Illalla kyselen syntymäpäivistä. Että oliko kivaa. Että mitäs touhusitte. Ja mitäs vielä muuta. En halua paljastaa epäluottamustani, ja menen ruoka-aiheeseen vasta lyhyen johdannon jälkeen. "No, mää söin kääretorttua ja sipsiä ja vaahtokarkkia." "Joo, oli hyvää." "Äiti, määkin haluan omille synttäreille vaahtokarkkia!"

Kommentit

Hieno kirjoitus, tunnistan ajatukset. Aava ei vielä ole kovin usein käynyt yksin kuin lähimpien ystävien luona. Tämä kaikki on meillä edessä, mutta ihan kohta täällä. Mahtavaa, että kaikki meni hyvin juhlissa!
Kaikenlaista on vielä edessä! Vähitellen täytyy opettaa lasta tekemään enemmän ja enemmän itse, ja lopulta päästää tyttö maailmalle ja luottaa, että se osaa huolehtia itsestään ja ruokavaliostaan. Luottamusta tarvitaan monessa tilanteessa. :)
Pohjois-Amerikassa on kirjoitettu gluteiinittoman ja maidottoman ruokavalion vaikutuksesta autismiin. En haluaisi tehdä elämästämme astetta vaikeampaa kuin se jo on, mutta harkitsen kovasti. 3kk tällä valiolla ollut nelivuotias autistikaveri alkoi juuri puhua lauseita.
Kati, olen kuullut samaa!
Mielenkiintoista! Mä veikkaisin, että teidän kiinalaisilla ruokatottumuksilla gluteenittomaan siirtyminen ei ois mikään mahdoton loikka. :) Ja jauhojahan on vaikka minkälaista: riisi, maissi, tattari, hirssi, quinoa... Tuossa teidän tilanteessa ei ehkä olisi ihan niin millintarkkaa tuon gluteenittomuuden kanssa (esim. tavallinen kaura / puhdas kaura) vai mitä luulet? Me ainakin laitetaan ihan sujuvasti koko perheelle samat gluteenittomat ruoat, ja nyt kun siihen on tottunut, menee homma ihan rutiinilla (lukuunottamatta jatkuvaa kontaminaatiolta varjelua - se stressaa). Tsemppiä arkeen ja terveiset mandariinipojalle!
Muistan kyllä hyvin nämä lastenkutsut kun Ninni vielä oli pieni (nyt17v). Minä olin kyllä varmaan ihan neuroottinenkin ruokavaliosta, mutta se ei taida yllättää ketään keliaakikkolapsen vanhempaa. Muistan kun mentiin synttäreille ja siellä äiti kertoi että hän oli tehnyt täytekakun perunajauhoista. Mutta onneksi kertoi sitten, että käytti vuoan jauhottamiseen tavallisia korppujauhoja ja kysyi haittaako se? Meillä Ninni oppi kyllä pian itsekin olemaan hyvin tarkka ja sanoin että minulle voi aina soittaa jos on kysyttävää ruokavaliosta Ninnin ollessa kavereiden luona. Kyllä niitä soittoja silloin tällöin tulikin.
Neuroottisuus on tuttua. :) Mä luulen, että tietämys keliakiasta on onneksi lisääntynyt viime vuosien aikana. (Kiitos Keliakialiitolle!) Mutta kyllä yhä saa olla tarkkana. Vaatii vain luonnetta, kun epäselvissä tilanteissa yrittää selvittää perinpohjaisesti, onko kakussa gluteenia vai ei... Perusnöyrä suomalainen kun ei haluaisi loukata ketään eikä varsinkaan olla millään tavalla hankala.
https://buysildenshop.com/ - Viagra
http://buystromectolon.com/ - ivermectin 3 mg tablet price
Cialis
propecia reviews
Stromectol
viagra fda
https://buypropeciaon.com/ - Propecia
http://buytadalafshop.com/ - cheapest cialis 20mg
https://buylasixshop.com/ - taking lasix and still swelling
hydroxychloroquine for sale online
https://buypriligyhop.com/ - Priligy
what is azithromycin used to treat
We spent a lot of time at her home. Maybe so her mother could keep an eye on us. Mrs. Spencer made sure to be around, offering drinks, snacks, chit chat. I noticed that she was fairly young herself. Granted at my age, anyone over 25 was old, but she was probably mid-30s, divorced. If she was a indiction of how Carley would develop, maybe I should wait. Mrs. Spencer had fuller breasts and a nice butt. She appeared to be in great shape for her "advanced" age. I knew she was keeping an eye on me as much as I was on her and her younger daughter. Her eldest, Sharon was away at college at the time. With Mrs. Spencer around we mostly limited ourselves to holding hands and sneaking in a few light kisses. One day Mrs. Spencer caught us by surprise walking in as I'd slid my hand up from Carley's stomach to rub her right breast through her shirt. She didn't really need a bra yet, so I could feel her nipple, hard, through her shirt. Just this much contact had me hard also. https://sites.google.com/view/mUF3Sj7n1cNqtPK8 https://sites.google.com/view/Rtvz1bU6NjsYd2mF

Sivut

Lisää uusi kommentti