Olet täällä

0

Muutama vuosi sitten asuin vuodenpäivät Oslossa Norjassa, ja menetin sydämeni tälle kuvankauniille vuonojen ja vuorien peittämälle maalle! Haikeana muistelen tuota aikaa, ja vaikka nyt olenkin asettunut Suomeen, niin ehkä joku päivä palaan vielä til mitt kjære Norge!

Itse muuttoa en sinänsä koskaan pelännyt, sillä olin jo ehtinyt muodostamaan laajan tukiverkoston Norjaan, johon luonnollisesti kuului nykyinen sulhaseni, ja kieltäkin osasin jo sujuvahkosti puhua. Minua jännitti ainoastaan yksi asia: miten pärjään keliakiani kanssa Norjassa?

Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomioita siihen, ettei tuotevalikoima ollut ihan yhtä laaja Norjassa kuin Suomessa. Jos Suomessa suurimmissa marketeissa on suurin piirtein seinällisen verran gluteenittomia tuotteita, niin Norjassa gluteeniton hylly vastaa suurin piirtein kasvipohjaisten maitotuotteiden hyllyn kokoa Suomessa. Lisäksi tuotteet löytyivät lähinnä pakkasen puolelta, tuoretta leipää löytyi vain yhtä sorttia. Tietysti valikoima vaihtelee kohdemaan kulttuurin mukaan: siinä missä Kanadassa ei löytynyt ollenkaan gluteenitonta leipää, hodari- ja hampurilaissämpylöitä ja amerikkalaisia ”pancakeseja” löytyi vaikka millä mitalla gluteenittomina. Samalla tavalla Italiassa saa esimerkiksi gluteenitonta pastaa ja Norjassa gluteenittomia tortillakuoria.

Kyllä vain, tortillakuoria. Tämä oli varmastikin ensimmäinen kulttuurisokki, minkä Norjassa koin: norjalaiset rakastavat tacoja ja tortilloja. Tacot vastaavat Norjassa pitsaa Suomessa: niitä syödään aina perjantaisin (vaikkakin sulhaseni perhe poikkeaa muista norjalaisista tässä suhteessa: he syövät tortilloja aina lauantaisin), jolloin tacohyllyt ammottavat tyhjyyttään iltaisin. Tacojen vaihtoehtona voi mahdollisesti syödä Norjan toista kansallisherkkua, Grandiosa-pakastepitsaa (jota tietysti saa myös gluteenittomana)!

Toki norjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu muutakin kuin tacoja ja Grandiosaa, mutta palaan tähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Edellisessä blogitekstissä kirjoitettiin ravintoloiden gluteenittomuudesta Suomessa, ja tilanne Norjassa vaikuttaa hyvinkin samantapaiselta. Monissa, vaikkakaan ei kaikissa, ravintoloissa saa pyydettäessä esim. gluteenitonta pitsaa, ja G-merkintä saattaa olla myös menussa. En tähänkään kuitenkaan luottaisi liikaa, sillä myös Norjassa gluteenittomuus on nostanut suosiotaan ”muotidieettinä”, jolloin G-merkinnätkin tarkoittavat lähinnä ”periaatteessa gluteeniton mutta kontaminaatio vehnän kanssa mahdollinen”. Täysin gluteenittomia ravintoloita en Oslosta ole löytänyt, vaikkakin täytyy myöntää, että harvemmin sitä ulkona tuli syötyä. Tämä ei nimittäin todellakaan ole Norjassa mitään halpaa lystiä.

Gluteenitonta arkea Norjassa helpotti erityisesti se, että keliakia ei sielläkään ole mikään tuiki tuntematon sairaus. En muista kertaakaan kenenkään kysyneen minulta, että mikä on keliakia. Arjen sujuvuuteen vaikutti tietysti myös se, että sulhaseni siirtyi täysin gluteenittomaan ruokavalioon, kun muutimme yhteen. Hänellä ei ole keliakiaa, mutta kuulemma hänen yleisvointinsa on parantunut gluteenittoman ruokavalion myötä. Tosin sen verran hän rakastaa makeaa, ettei voi vastustaa satunnaista viineriä. Minä syön samanaikaisesti herkullisia gluteenittomia Sarah Bernard -leivoksia!

Lisää uusi kommentti