Olet täällä

0

Lastenkasvatus perustuu huutamiseen. Ei tietenkään paremmissa piireissä eikä oppikirjojen mukaan eikä neuvolassa tunnustaen. Mutta kyllä se ihan oikeasti perustuu. Ei ehkä karjumiseen, mutta tiukkaan äänensävyyn puhumiseen, vastausten huutamiseen, tappeluun puuttumiseen ääntä käyttäen. 

Meillä on ollut vähän flunssaa, ja yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta menetin ääneni lauantai-iltana. Oli helppo ajatella, että äitienpäivän kunniaksi en karju, huuda enkä raivoa kenellekään, koska ei lähtenyt pihaustakaan. Kuiskaamaan pystyin, mutta sehän on kauheaa äänihuulille, joten yritin pysyä keskusteluissa ja muissa päivän touhuissa ilmein ja elein. On aika vaikeaa puuttua tarkoittaen, että lopeta heti, varo!, päästä heti irti, se oli siskolla ensin, nyt omaan huoneeseen, jos et osaa nätisti leikkiä, kun voi osallistua vain kuiskien ja käsiä vinhasti heiluttaen.

Kahden kerroksen talossa huomaa selkeästi, että huutaminen on avainasemassa arjen sujuvuudessa. Äitiii! Äitiii! Tuutko käymään täällä! No laitan täällä kahden suljetun oven takana ensin nämä pyykit koneeseen, mutta ei ole väliä kuiskaanko vai yritänkö vain telepaattisesti siirtää ajatusta päähäsi, nyt en tule etkä kuitenkaan kuule. Äitiii! Tuutko! No laitan nämä pyykit. Äääää-iiii-tiii-iii-iiiii, TUU TÄNNEEEE! Ja samaan aikaan toisessa kerroksessa Äitiii, missä on mun pyöräilykypärä? No olisko siellä, minne se kuuluukin, mutta ethän kuule kuiskaustani ja laitan nyt nämä pyy...Voitko kertoo minne oot laittanu mun KYPÄRÄN? ÄITIIII!!

Sen verran hyvää siinä oli, että lapset alkoivat kuunnella minua, kun lopulta muistivat, että en voi huutaa. Oli pakko pysähtyä ja katsoa, mitä äiti kuiskii. Hekin alkoivat kuiskia eivätkä illalla enää huutaneet huoneesta toiseen.

Lauantaina oli onneksi vielä ääntä, kun saimme kummitytön perheineen kylään. Matilda leipoi meille gluteenitonta porkkanakakkua  (tällä ohjeella) sekä gluteenitonta suklaa-juustokakkua (ohje lopussa).

Lauantaina oli Aavan tanssiopiston kevätnäytös. Hän tanssi ensin oman esityksensä pienenä sammakkona ja hivuttautui sen jälkeen koko ajan lähemmäksi lavaa. Lavan edessä pieni tanssityttömme antoi musiikin viedä ja tanssi koko show´n ajan mukana. Välillä oli pakko käydä kieltämässä, kun niin innostui. Onneksi siellä oli muitakin eturivin bailaajia eikä siis haitannut. Nauratti vain. Aavaa harmitti aika lailla olla sammakko, kun balettiryhmät saivat sipsuttaa ihanissa röyhelöissä lavalla. Toivottavasti saamme hänelle paikan balettiin syksyksi!

Äitienpäivänä sain sängyn täyteen rakkaita sekä lahjoja. Ihania kortteja ja lahjoja olivat tehneet kerhossa ja koulussa ja hyvin olivat säilyttäneet salaisuuden, pieninkin, jolta sain itse tehdyt korvikset. Henrik oli tehnyt kirjanmerkin ja Matilda käsilaukkukortin, jonka taskusta löytyi monta upeaa lahjakorttia, jotka saan käyttää kotitöihin. Erityisesti hymyilytti sanamuoto "Lupaan hoitaa mukisematta Aavaa".

Äitienpäivälounasta nautimme toiveeni mukaan läheisellä rannalla nuotion äärellä. Upea päivä! Onnea vielä kaikille äideille sekä heille, jotka toivovat tulevansa äidiksi!

 

SUKLAA-JUUSTOKAKKU

125g gluteenittomia Digestive-keksejä

n. 50g voita

125g tummaa suklaata (Pandan suklaat gluteenittomia)

2 liivatelehteä

tilkka vettä

2dl vispikermaa

2 munaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

3/4dl sokeria

 

Murenna keksit, sulata suklaa, sekoita, laita irtopohjavuokaan. Vuokaan voi laittaa esim. Elmu-kelmua, että kakku ei tartu vuokaan.

Laita liivatteet runsaaseen kylmään veteen. Erottele valkuiset ja keltuaiset eri astioihin. Sulata suklaa. Vaahdota kerma. Vaahdota valkuaiset pysyväksi vaahdoksi. Sekoita tuorejuusto, sokeri, keltuaiset ja suklaa.

Kiehauta tilkka vettä, purista liivatteista vesi ja lisää kiehuvaan veteen liivatteet. Kun liivatteet ovat sulaneet, kaada ohuena nauhana heti tuorejuustoseokseen. Sekoita. Lisää kumpikin vaahto. Sekoita, älä vatkaa. Kaada pohjan päälle ja pidä yö jääkaapissa.

 

 

Lisää uusi kommentti