Olet täällä

2

Jos jossain asiassa olen onnistunut vanhemmuudessa, niin 5-vuotiaan keliaakikkomme itsetunnon kehittämisessä suhteessa hänen sairauteensa. Aavan keliakia-diagnoosin saamisesta on nyt kaksi vuotta. Hän ei juurikaan edes muista aikaa ennen gluteenitonta ruokavalioaan, joten keliakia ei ole hänelle mikään juttu. Ehkä hän prosessoi asiaa kouluiässä tai viimestään murrosiässä, mutta nyt hänestä ei ole mitenkään erikoista, kummallista tai surullista olla "gluteeniton lapsi".

Teemme kotona kaiken gluteenittomana, päiväkodissa on upeat aikuiset häntä hoitamassa ja ruokkimassa ja lähipiirimme tekee aina kaikkensa, että myös Aava on hyvin huomioitu joka tilanteessa. Meillä ei ole huonoja kokemuksia juuri mistään paria harvaa ravintolaa tai huoltoasemaa lukuunottamatta.

Haastattelin Aavaa siitä, millaista on olla keliaakikkolapsi. Hän piirteli samalla kissan kuvia, terotti kyniään ja odotti innokkaana uutta kysymystä. Hänelle gluteenittomuus on vähän sama asia kuin silmien väri tai se, että on sattumaa, mihin perheeseen syntyy ja saako oman kissan vai ei. Jotkut asiat vain on niin kuin on. Mitäs niitä miettimään!

 

Kysymyksiä lapsen keliakiasta asiantuntijalle

 

Millaista on olla gluteeniton lapsi?

Se on semmosta aika kivaa.

Miksi?

Se on siksi, koska... Sillä lailla, että, en mä oikeestaan tiiä, mut siks kivaa, koska... Saa olla gluteeniton ja syödä hyviä herkkuja ja semmosta. En mä tiiä enempää.

Harmittaako joskus keliakia?

Ei. Se on siksi kivaa, koska saa kaikenlaista hyvää.

Miltä tuntuu, jos ei saa samaa kuin muut?

Kurjalta. Pääasia, että on omia herkkuja!

Onko kukaan kiusannut sinua gluteenittomuudesta.

No ei.

Mitä kaverit sanovat päiväkodissa, kun sinulla on eri ruokaa?

No ei ne oikeestaan mitään sano. Ei ne katokaan mua, kun ne syö itse.

Miten syöminen sujuu kavereiden synttäreillä?

Mulle annetaan gluteenittomia.

Onko gluteenittomilla ja gluteenisilla tuotteilla jotain eroa?

Semmosta eroa on, että gluteeniset maistuu pahemmalta ja gluteenittomalta hyvemmältä.

Harmittaako, kun gluteenituotteita on isompi valikoima?

Harmittaa, mutta ei siinä mitään. Siinä kaikki (vastaukset tähän kysymykseen, iloisesti hihkaisten)!

Mietityttääkö sitten koulun eskarissa syöminen?

No ei. Opet auttaa mua.

Olisiko hauskaa tavata toinen gluteeniton tyttö? Puhuisitteko te keliakiasta?

Joo! Ehkä me juteltais kaikkea siitä tai en tiiä.

Mikä on paras gluteeniton herkku?

Jättimäinen täytekakku!

Pelottaako, että saat vahingossa gluteenia?

No ei. Mä aina kysyn siitä. Mä sanon sitten, jos meinataan antaa väärää.

Onko siis kivaa olla gluteeniton?

ON! Se vaan ON!

Oletko siis ylpeä siitä, että olet erilainen?

Oon!

 

Viikonloppuna 25.-26.11. vietetään Tampereella Gluteeniton elämä -messuja, joiden ohjelmaa voi kurkistaa tästä.  Lapsen keliakiasta kiinnostuneet voivat käydä kuuntelemassa lauantaina Taysin ylilääkäri Marja-Leena Lähdeahon luennon.

Tule tapaamaan myös Keliakialiiton Gluteenittoman suunnan bloggaajia lauantaina kello 10-12! Itse olen paikalla kello 10. Nähdään Tampere-talossa!

Kommentit

On hienoa, että valikoima on kaupoissa ja kahviloissa lisääntynyt, mutta oma lapseni huomaa eron normaalin ruokavalion ja gluteenittoman välillä silloin, kun näkee mainoksia esim. subway ja tietää ettei siellä ole mitään muuta kuin salaattia tarjolla keliaakikolle. Ruokailun mahdollistaminen eri paikoissa on jatkossakin haaste lapsen kasvaessa hän haluaa mennä kavereiden kanssa eri paikkoihin. Lapsi haluaisi maistaa ja tuntuu kurjalta, kun hän sanoo haluavansa syödä vehnää että voisi olla kuin muut :(: Ikinä hän ei kuitenkaan ole suuhunsa mitään väärää laittanut. Toivottavasti näin pysyykin. Toivottavasti valikoimaa tulee lisää ja onhan se jo kasvanut huimasti.
Meillä 9v keliaakikko, ainoa laatuaan koko suvussa. Diagnoosista 1v eli muistaa kyllä ajan ennen keliakiaa, muistaa myös silloiset vatsakivut ja sen, että nyt on paljon parempi olla kuin ennen. Ja samansuuntaisia vastauksia saan kun kyselen tuntemuksista, ei gluteenittomus ole mikään juttu, se vaan on :) Kysellyt vertaistuen tarpeesta tai sopeutumisleireistä... katselee mua ihmeissään ja ihmettelee miksi tarvisi. No ei vissiinkään tarvi ei. Joku on laktoositon, joku ei saa syödä pähkinöitä... jollain on lyhyet hiukset, toisilla taas pitkät... erilaisia ja omanlaisia ollaan kaikki, hyvine & huonoine ominaisuuksinemme. Kiva lukea positiivisia postauksia aiheesta, vaikka keliakiaa ilman eläisin niin mieluusti, sen kanssakin voi elää ihan hyvän elämän. Tsempit & terkut Aavalle, ihania vastauksia!

Lisää uusi kommentti