Olet täällä

2

Jokainenhan meistä keliaakikoista tietää, että sairautemme on krooninen eikä siitä voi parantua. Tutkimusta keliakian lääkehoidoista ja muista parannuskeinoista tehdään aktiivisesti, mutta tällä hetkellä ainoa hoitokeino tiukka gluteeniton ruokavalio. Joskus kuitenkin leikittelen ajatuksella, entä jos tulevaisuudessa minulla ei olisikaan keliakiaa?

Ajatus tuntuu kieltämättä absurdilta. Elämä ilman jatkuvaa tarkastamista ja varomista, eihän sellaista ole! Suurin osa ainakin niistä, joilla keliakiadiagnoosi on ollut jo pidempään, on jo niin tottunut tähän rajoittavaan ruokavalioon, että elämä ilman sitä ei tuntuisi ”normaalilta”. Näin ainakin itse koen: minulle gluteenittomasta ruokavaliosta on tullut normi.

Kuvittele meneväsi tavalliseen kahvilaan tai ravintolaan, ja saisitkin syödä kaikkia tarjottavia ruokia. Ei tarvitsisi katsoa listasta, missä mahtaa olla G-merkintä ja voiko tietyn annoksen tilata gluteenittomana, vaan voisi tilata aivan mitä ikinä tekee mieli. Tai kuvittele meneväsi ruokakauppaan ja ostavasi tuotteen, jonka ainesosaluettelossa lukee VEHNÄJAUHO. Miltä kuulostaa?

Kummalliselta, sanoisin itse. Ehkä jopa vähän ahdistavalta aluksi? En oikein tiedä pystyisinkö hyvillä mielin syömään gluteenia sisältävää tuotetta, vaikka olisinkin parantunut. Ajatukseen tottuminen veisi varmasti aikaa, varsinkin kun mieli on asennoitunut siihen, että keliakian kanssa kuljetaan hautaan asti. Jatkaisinko gluteenittoman ruokavalion noudattamista, vaikka parantuisinkin keliakiasta? Miltä gluteenia sisältävät tuotteet maistuisivat, ovatko makunystyräni niin tottuneet gluteenittomiin tuotteisiin, etten pitäisikään vehnätuotteita hyvinä? Mitä muut ajattelisivat tästä, saisinko tästä lähtien vastailla kysymyksiin, miltä nyt tuntuu, kun ei ole enää keliakiaa?

Kyllähän tilanteeseen varmasti ajan mittaa tottuisi, olemmehan suurilta osin tottuneet myös gluteenittomaan ruokavalioon siirtymiseen. Ajatushan keliakian parantavasta hoitotoimenpiteestä ei ole vielä ajankohtainen, mutta kukapa tietää, mihin tutkijat pystyvät tulevaisuudessa. Miten sinä reagoisit?

Kommentit

Mielenkiintoinen ajatus! Olisipa jännä tilanne jos yhtäkkiä parantuisikin ja saisi syödä mitä haluaa. Epäilen tosin alkaisinko syödä vehnää entiseen tapaan. Jotenkin tuntuu että vatsa saattaisi mennä sekaisin, kun ei ole enää tottunut vehnään. Sitä joutuisi varmaan totuttelemaan ensin. Keliakiadiagnoosi tuntuu todellakin juuri siltä, että tämän kanssa mennään nyt loppuelämä. Lääkekokeiluille vain tuhahtaa koska ei usko hoitokeinon löytyvän. Kuinka moni edes alkaisi käyttämään "gluteenilääkkeitä" voidakseen syödä ei-gluteenitonta, etenkin jos on jo niin tottunut gluteenittomuuteen ja lääkkeet eivät tekisi ruokavaliosta sen halvempaa. Kirjoituksesi herätti totisesti ajatuksia, hyvä!
Kiitos kommentista! :) En oikein itsekään tiedä, alkaisinko syömään jotakin "gluteenilääkitystä", ehkä jos esimerkiksi ravintolassa voisi ottaa kerta-annoksena pillerin? Elinikäinen lääkitys ei sekään oikein hyvältä kuulosta... arki ei varmaankaan juuri muuttuisi, gluteeniton ruoka kun on varsin terveellistä ja hyvää :D

Lisää uusi kommentti