Olet täällä

2

Hyvää lapsettomien lauantaita!

Olen aloittanut tämän blogitekstin ensin päässäni ja sitten kirjoittaen ainakin kymmenen kertaa tänään. Haluan ehdottomasti kirjoittaa, mutta on vaikea löytää sanoja. Haluan vain sanoa, että et ole yksin ja että sunnuntaina, äitienpäivänä, saat olla pahalla päällä. Saat huutaa, raivota, itkeä ja surra. Saat olla ihan yksin tai käpertyä puolison, vanhempiesi tai ystäviesi syliin, mikä vain tuntuu hyvältä. 

En osaa sanoa mitään hienoa enkä koskettavaa, koska en ole kokenut lapsettomuutta itse. Olen kuitenkin yrittänyt ymmärtää. Olen kuunnellut, lukenut ja kirjoittanut. Olen itkenyt.

Työssäni toimittajana olen kirjoittanut hyvin paljon sekä lapsettomuudesta että adoptiosta erilaisia lehtijuttuja. Olen tavannut lapsettomia sekä lapsen saaneita lapsettomia, kuunnellut heidän tarinoitaan ja sukeltanut kaikista syvimpiin tunteisiin ja mustimpiin vesiin heidän kanssaan. Olen yrittänyt kirjoittaa asian ylös niin kuin asiat ovat olleet. Miten on tehnyt mieli potkaista jokaista vastaantulevaa isomahaista naista, miten hyvän ystävän lapsen ristiäiset on ollut pakko jättää väliin, koska ei ole vain voinut mennä ja miten lapsettomuushoidot ovat jälleen kerran epäonnistuneet samaan aikaan, kun yhtä aikaa perheestä haaveilleet ystävät odottavat jo toista tai kolmatta lastaan.

Keväästä 2011 kevääseen 2012 sain kunnian tehdä yhteistyötä 15 upean ihmisen kanssa. He kertoivat minulle, mitä tarkoittaa lapsettomuus ja mitä se heidän kohdallaan tarkoitti. Minä kuuntelin ja kysyin lisää, ja yhdessä me kirjoitimme kaikki nuo syvät haavat jälleen auki repineet muistot kirjaksi Ei kenenkään äiti - kertomuksia lapsettomuudesta (Atena Kustannus 2012).

Uskallan sanoa, että pääsin niin lähelle lapsettomuutta ja sen erilaisia tunteita, kuin lapsettomuutta henkilökohtaisesti kokematon voi ikinä päästä. Olen otettu siitä, että nämä mahtavat tyypit uskalsivat kertoa asiasta.

Haluan sanoa lapsettomuutta kokeville: kertokaa ja uskoutukaa, me haluamme yrittää ymmärtää ja itkeä kanssanne, vaikka sylissämme olisi lapsi. Jos vain haluatte. Jos ette halua, emme kysele.

Hyvää lapsettomien lauantaita!

Kommentit

Olenkin joskus kuullut tosta kirjasta, voisi lukaista :) Itselläni on kaksi keskenmenoa takana, joten aihe sinänsä liippaa läheltä.
Voi miten surullista Niina, sitä surua ei varmasti unohda ikinä. Voimia sekä onnea tulevaan :) Kirjaa ei kannata ehkä lukea kerralla vaan tarina kerrallaan. Ne ovat aika pysäyttäviä.

Lisää uusi kommentti