Olet täällä

0

"Perjantaina vietämme oman ryhmän pikkujouluja! Kotoa voi tuoda halutessaan tonttulakin ja jotain yhteistä naposteltavaa nyyttärimeiningillä. Ajatuksena on jakamisen ilo!"

Lähes hyperventiloin. Ensimmäiset nyyttärit keliaakikkona päiväkodissa.

Näen edessäni notkuvan pöydän ja lasten tuikkivat silmät. Suklaata! Keksejä! Pullia! Kakkuja! Jakamisen ilo. Lautasen saa täyttää herkuilla. Saa ottaa! Tulkaa tänne jonoon!

Aaa, niin joo, sinä Aava et saakaan ottaa.

Aava on ollut vasta syksyn alusta päiväkodissa. En tiedä, millainen tämä ryhmä on. En tiedä, tuovatko vanhemmat viinirypäleitä ja rusinoita vai onko kyseessä vehnäorgiat. En tiedä.

Pelkään.

Kurkkua kuristaa.

Suren lapseni puolesta. 

Kysyin tänä aamuna hoitajalta. Ryhmällä on kuulemma pikkuisen rahaa, ja he aikovat ostaa gluteenittomia herkkuja kaikille! Upeaa, liikuttavaa! Aion leipoa suklaa-juustokakun. Jos Aava saa maistaa vain murto-osaa siitä, mitä muut, niin saa ainakin hyvää! Kerroin hoitajalle tämän sekä sen, että Aava tuo myös muutaman herkun ihan vain itselleen, omassa rasiassa. Puhtaita viinirypäleitä ja pari keksiä.

Kontaminaatiosta puhun vielä ennen perjantaita. Sen jälkeen en ehkä pelkää enää yhtä paljon.

Lisää uusi kommentti