Olet täällä

0

Se tunne…

  • kun et enää maista gluteenittomuutta.
  • kun tajuat gluteenittomien ruokien maistuvan nykyään hyvältä.
  • kun tunnistat gluteenia sisältävät leivonnaiset hajun perusteella.
  • kun muistelet lempiherkkujesi makua niiden hajun perusteella.
  • kun lempiruokasi/karkkisi/suklaasi/sipsisi sisältävät yhtäkkiä gluteenia ilman selvää varoitusta tuotteen pakkauksessa. (Tarkistakaa myös tuttujen/vuosia käyttämienne tuotteiden sisällysluettelot silloin tällöin! Jopa vakiogrillikastike kotonani oli petollinen.)
  • kun löydät koulun ruokalassa yhden tavallisen makaronin tarjolla olevan riisin seasta ja mietit, uskallatko syödä koko riisiä (ilmoita tällaisista asioista aina työntekijälle).
  • kun koulun ruokalassa ei ole tarjolla gluteenitonta leipää.
  • kun tarjolla ei myöskään ole voinappeja tai gluteenittomille omaa voiastiaa ja menet vaatimaan voinappeja keittiöltä.
  • kun riisin tilalla onkin ohrasuurimoita, minkä huomasit juuri ennen kuin olit ottamassa ruokaa lautaselle koulun ruokalassa.
  • kun mietit voiko riisiinkään enää luottaa edellä mainitun tapauksen vuoksi (näyttivät pelottavan paljon samalta äkkiä katsottuna).
  • kun keliakian vakavuus kyseenalaistetaan.
  • kun ihmiset kirjoittavat tai sanovat ”gluteiiniton” tarkoittaessaan gluteenitonta.
  • kun ruokavaliokorvaus vietiin.
  • kun ihmiset kysyvät, voitko syödä kauraa (vain gluteenitonta kauraa ja sekin riippuu keliaakikosta.)
  • tai suklaata.
  • tai jäätelöä.
  • tai perunaa (tosi juttu).
  • kun saat kertoa asiantuntevasti keliakiasta uudelle ihmiselle, jolle sairaus on tuttu vain nimeltä.
  • kun herätät muissa puistatusta kertomalla ohutsuolentähystyksestä, josta selvisit kahdesti ilman lääkkeitä tai puudutuksia.
  • kun jaat kokemuksia tähystyksestä toisen keliaakikon kanssa.
  • kun jaat mitä vain keliakiakokemuksia toisen keliaakikon kanssa.
  • kun kerrot omista oireistasi ja saat kaverin epäilemään omia oireitaan keliakiasta johtuvaksi.
  • kun listaat gluteenittomien tuotteiden hintoja ihmisille ja näet, miten heidän kulmansa kohoavat.
  • kun menet uuteen ravintolaan ja mielesi tekisi ensimmäiseksi ristikuulustella tarjoilija gluteenittomuudesta.
  • kun luet ravintolan menua pidempään kuin muut, koska et tiedä, mitä uskallat syödä, ja kaikki tuijottavat nälkäisinä.
  • kun ilmoitat, että siihen ravintolaan ei mennä, sieltä ei saa gluteenitonta.
  • kun kaverisi toteavat tekemäsi gluteenittoman pannukakun maistuvan hyvältä eikä ollenkaan gluteenittomalta.
  • kun ihmiset huomioivat gluteenittomuutesi tarjoilussaan muutenkin kuin keksipaketilla.
  • kun menet kauppaan ja näet Gluteeniton-hyllyosaston täynnä ruokaa.

 

 

Ja siinä oli vain murto-osa kokemuksistani keliaakikkona. Jotkin asiat ärsyttävät, jotkin huvittavat, jotkin kauhistuttavat, jotkin asiat tekevät kiitolliseksi ja jotkin iloiseksi. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Muistakaa nauraa välillä. Jotkin tilanteet ovat välillä niin absurdeja, ettei niille voi kuin nauraa.

Listaltani löytyy ikäviäkin rikkeitä, virheitä tai unohduksia gluteenittoman ruoan suhteen. Joten vakavasti puhuen:

Sinulla on oikeus turvalliseen ruokailuun sekä hyvään ruokaan. Älä oleta muiden (kuin ammattikeittiöiden eikä aina automaattisesti niidenkään) tietävän, mitä gluteeniton ruokavaliosi tai keliakiasi tarkoittavat. Kerro heille asiallisesti ja anna vinkkejä, mistä gluteenitonta löytää ja mistä pidät. Älä vaikene, jos esimerkiksi koulusi ruokala ei noudata gluteenittomuutta koskevia säädöksiä. Anna palautetta, kunnes asiat korjataan. Minulta kysyttiin kerran, voiko tai kannattaako huonosta gluteenittomasta ruoasta valittaa. Kyllä voi. Ruoka voi maistua hyvältä gluteenittomana, joten huonosti tehty ja mauton gluteeniton ruoka ei ole mikään syy vaieta ja tyytyä kohtaloonsa. Yhtä lailla minulla on oikeus leivänmurusettomiin voinappeihini, joita sain syksyllä pyydellä jatkuvasti yliopiston yhdessä ravintolassa. Vasta, kun laitoin asiasta kirjallista palautetta, voinapit alkoivat pysyä linjastolla.

Lisää uusi kommentti