Olet täällä

0

Meillä on takana ihana viikonloppu! Aavan kummit saapuivat meille perjantai-iltana kahden tyttönsä kanssa. Sateisen päivän jälkeen tuli aurinkoinen ilta, ja lähdimme heidän kanssaan heti rivitalomme rantaan kallioille paistamaan makkaraa ja paahtamaan vaahtokarkkeja. Kippistettiin limsalla ja mansikkakuoharilla ja aseteltiin tuoreita mansikoita muovisten kuohuviinilasien reunoille. Lapset olivat aivan liekeissä toistensa tapaamisesta ja juoksentelivat ja pelleilivät sateesta liukkailla kallioilla niin, että oli ihme, että kukaan ei syöksynyt Robinin tyyliin volteilla sinne veteen. Makkaranpaisto rauhoitti kuitenkin pienimmätkin makkarantikun varteen.

Palasimme kotiin 19.30, ja vaikka siihen aikaan Aava on jo aina kiireellä lähdössä kohti hampaidenpesua, lähdimme kuitenkin koko jengillä kävelyllä Tampereelle. Kävelimme Tampellan alueella aurinkoisessa kesäillassa ihan vain fiiliksestä nauttien, ja lopulta menimme vielä Pikku Kakkosen puistoon. Oli aika hassua, että kello 20.30 puisto oli täynnä lapsiperheitä... No, ehkä loma ja kesä olivat heittäneet muillakin rytmin sekaisin. Puistossa vain ehkä herätettiin vähän katseita, kun tuppauduttiin koko yhdeksänhengen voimin pieneen junaan ottamaan porukkaselfieitä ja kun kummisetä nappasi vastaanhangoittelevan kummitädin syliinsä ja kantoi Maltin ja Valtin autoon pidättääkseen rouvan... Hulvaton porukkamme kirmasi nauraen puistosta ennen kuin meitä aikuisia epäiltiin (seitinohuista) perjantai-illan pöhnistä. Siihen ei lasillinen mansikkakuoharia yltänyt, saatiin hulvaton meininki aikaan ihan kuivinkin suin. Tälläkin kertaa :)

Lauantai oli ihan uskomattoman lämmin päivä! Mistä se aurinko yhtäkkiä tuli? Pukeuduimme shortseihin ja t-paitoihin ja laitoimme aurinkolasit päähän ja suuntasimme Särkänniemeen! Yhdeksän tuntia siellä sitten menikin, kunnes puisto sulkeutui. Joka kerta mietimme tällä porukalla, että ottaako naiset rannekkeet vai ei... Päädyimme ottamaan kaikille, ja oli kyllä kivaa! Aava oli liekeissä legendaarisesta Possujunasta, tottakai, Matilda meni iskän kanssa jokaiseen hurjaan laitteeseen ja muutkin juoksivat niin paljon, kuin vain ehtivät. Oli aika paljon väkeä, joten puoli tuntia oli ihan normaali jonotusaika, joten kovin montaa kertaa ei esimerkiksi Tukkijokeen ehditty.

Kävimme katsomassa uuden 5D-kauhuelokuvan, ja voin sanoa, että se oli kyllä komedia! Ei siinä mikään pelottanut, vain yhtä seurueen hämähäkkikammoista inhottivat ne silmille hyppäävät hämähäkit. Muita lähinnä nauratti, mutta ihan jännä kokemus se oli. Delfinaariossa ja Koiramäessä kävimme myös, aina yhtä kivoja kumpikin.

Päädyttiin me äiditkin heppakarusellin ja Vauhtimadon lisäksi muutamiin laitteisiin... Minä nautin aina eniten lasten ilosta (ja niistä herkuista) ja jään mielelläni pitämään laukkuja, koska yksinkertaisesti minulle tulee huono olo ja paniikki laitteissa. Mieleeni on jäänyt kuitenkin Me Naisten tai Annan juttu Armi Toivasesta, jossa hän kannustaa menemään mukavuusalueen ulkopuolelle edes hetkeksi. Niinpä me äidit menimme sitten Armin käskystä jalat täristen ja sormet jääkylminä Tornado-jonoon käsi kädessä... Ai kauheaa! Silmät puristuivat kummallakin heti kiinni, ja takerruimme turvakaareen hengenhädässä. Pääni sisällä karjuin koko ajan, että "pois, haluan heti pois, koska tää loppuu, kuoleeeen", ja jotain vissiin huusin ääneenkin. Ihan hirveää, ei ikinä enää! Mutta tulipa käytyä ja ylitettyä itsensä! Tornadon näkee TÄSTÄ linkistä.

Ruokailua varten olin lukenut Facebookin Keliakia-ryhmän suosituksia sekä Keliakialiiton Huvipuistojen gluteenittomuudesta kertovan selvityksen (lue TÄSTÄ). Päädyimme menemään Pizzeria Pelleen. Täytyy myöntää, että en muista, maksoiko gluteeniton enemmän, koska maksoin kerralla viiden ruuan, mutta keliakiatietämys oli todella hyvä. Kuulin kassalla, mitä kaikkea salaattipöydässä on gluteenitonta ja mitä gluteenia sisältävää. Kuulin muun muassa, että "maissilastut ovat gluteenittomia, mutta sipulirouhe ei, mutta ne ovat vierekkäin, joten gluteenia on voinut levitä". Hyvä tietämys siis! Aava sai valita mielestäni oikein hyvästä valikoimasta kaksi täytettä pitsaansa, ja sai ison ja maukkaan pitsan kinkulla ja ananaksella. Gluteenipohjaiset pitsatkin olivat todella hyviä, ja valikoima oli runsas.

Jäätelökioskista löytyi gluteenittomia vohveleita. Myyjä laittoi käteensä kertakäyttöhanskat ja otti sitten servetin. Hän avasi korkealla olevan yläkaapin, josta otti vohvelipaketin ja laittoi servetin vohvelin ympärille. Tämä ensimmäinen keliakiakesä on tehnyt sen, että minulla nousivat kyyneleet silmiin seuratessani, miten vakavasti ja asianmukaisesti gluteenittomuus otetaan Särkänniemessä. Tuntui, että myös keliaakikot ovat tervetulleita Särkänniemeen. Tämä kuva kertoo kaiken keliaakikkotytön ruokailusta Särkänniemessä:

Sunnuntaina tuli sitten syksy. Yli kahdestakymmenestä asteesta putosi neljääntoista, ja satoi lähes koko päivän. Ystävät lähtivät kotimatkalle, ja me lähdimme kävelylle sateeseen. Näimme metsässä märkiä, mutaisia lehtiä sekä kirkkaankeltaisia ja punaisia lehtiä, tatteja ja muita sieniä sekä mustikoita. Kävimme katsomassa lähellämme kesän ajan laiduntavia lampaita, joista kaksi oli hirveän sosiaalisia. Lampaat työnsivät päänsä aidanraosta luoksemme ja toinen niistä heilutti vinhasti häntää, kun rapsutimme sitä selästä. Olipa se hassun näköistä! Jokainen vuorotellen testasi, miten rapsuttaessa häntä heilui ja kun lopetti, loppui liike ja viuh-viuh vaan jatkui, kun taas rapsutti. Miksi se niin teki? Oliko se koira lampaan vaatteissa? :)

Illalla kävin vielä isojen lasten ja naapurintytön kanssa katsomassa Kätyrit. Olipa huikea viikonloppu, näitä lisää syksylläkin! Avaan ihan näitä päivinä lifestyle-blogin, jonne alan kirjoittaa ajatuksiani äitiydestä, naiseudesta ja perhe-elämän härdellistä ja häsellyksestä. Siskoni ehdotti nimeksi "Lapsiperheen sisäinen ja ulkoinen kaaos", heh. Nimi on vielä haussa, mutta eiköhän joku löydy. Tähän ryhmäblogiin jätän keliakia-asiat. Vinkkaan, kun saan blogin avattua, jos haluatte alkaa lukea muutakin, kuin gluteenittomuutta meidän arjestamme.

 

 

Lisää uusi kommentti