Olet täällä

0

Kaikki varmasti ovat kuulleet puhuttavan Rion de Janeiron sambakarnevaaleista. Itsekin muistan joskus nähneeni vilauksen televisiossa upeista kulkueista ja uutisoinnit tiettävästi maailman suurimmista sambakarnevaaleista. Koskaan, ikimaailmassa en olisi voinut kuvitella osallistuvani moiseen. Se ei ollut edes mielessäni tänne muuttaessani. 


Alussa ajatus kauhistutti. Lähteä nyt sinne kaaoksen keskelle yhdessä maailman vaarallisimmassa miljoonakaupungissa. Mutta olisihan se melkoinen tilaisuuden käyttämättä jättäminen jos tänne asti on tultu ja karnevaalit jäisivät kokematta. Toki kokematta ne eivät jäisi, sillä koko maa on karnevaalihumussa heti kun joululomasta on toivuttu.

 

Karnevaaleja edeltävä kuukausi on melkoista hulinaa. Kaupan hyllyt täyttyvät erilaisilla karnevaalihömpötyksillä. Ravintolat mainostavat karnevaaliannoksia. Ympäri kaupunkia vietetään omia karnevaaleja kouluissa, taloyhtiöissä, työpaikoilla, puistoissa ja lähes missä vain. Tietenkin ihmisillä on viikon mittainen karvevaaliloma, jopa koulut on tuolloin suljettu. Eikä mikään ihme, sillä maa on täysin samban lumoissa. 


Karnevaaliviikolla ja ennenkin koko Rio lähiöineen ja faveloineen on täynnä useita eri blocoja ts tapahtumia, jossa ihmiset ilmaiseksi kerääntyvät kuuntelemaan ja katselemaan ja osallistumaan erilaisiin ilmaisiin tapahtumiin. Niissä ihmiset lähinnä hengailevat, tanssivat ja hulluttelevat erilaisilla asusteilla. Oli päivä tai yö alkoholia käytetään myös jonkin verrran. Kävimme perheen kanssa yhdessä tällaisessa ja lähdimme saman tien pois. Lapsille on omat blocot ja niihin ilmeisimmin kannattaakin lasten kanssa mennä. 


Varsinaiseen päätapahtumaan Sambadromoon päätimme mekin osallistua. Lippujen hinta noin 340 euroa kappaleelta meinasi viedä jalat alta, mutta periaatteella "once in a lifetime" annettiin palaa.  Ja olihan tiedossa sentään oma pieni karsina kuudelle hengelle istumapaikkoineen aivan eturivissä. Suuri kiitos ystävälleni ja etenkin hänen puolisolleen lippujen hankinnasta, sillä se ei ollut mikään ihan yksinkertainen prosessi sekään..

Sambadroman kulkueeseen pääsy on merkittävä asia paikallisille sambakouluille. Kyseessä on oikeasti kilpailu parhaimpien sambakoulujen välillä. Vain parhaat palkitaan suurilla rahasummilla, hävijät makselevat vuosia velkojaan. Peli on raakaa ja koulut ottavat isoja riskejä sijoittamalla rahojaan mitä upeampiin puitteisiin, tanssijoihin, asuihin ja lavasteisiin. Myös koulujen sisällä on omat jännityksensä, tänä vuonna tiettävästi yksi murha.

Päätapahtumapäiviä on kaksi ja niihin molempiin pääsee kuusi parasta koulua esiintymään. Se joka jää viimeiseksi putoaa pois ja ykkösdivarin paras puolestaan pääsee seuraavana vuonna näyttämään kykynsä parhaiden joukkoon. Pisteet antaa raati ja voittaja julkistetaan aina muutamien päivien jälkeen varsinaisiesta tapahtumasta. 


Sanomattakin on varmasti selvää kuinka upea elämys karnevaalikulkueen kokeminen oli. Reilu puolen kilometrin mittainen kadunpätkä reunustettu katsomoilla maasta korkeuksiin, täynnä ihmisiä ja hulinaa. Katsomoiden takana ja alapuolella oli pikaruokaloita, baareja, vessat sekä sekalaisia myyntikojuja. 


Ensimmäinen kulkue starttaa hieman myöhässä, kuten mekin klo 21.30 ja samba alkaa soimaan ilotulitukset räiskyvät ja kulkue lähtee liikkeelle. Istumme aivan edessä ja kadun alkupäässä. Jättikokoiset lavastelinnut lähestyvät siipiä lepattaen ja ohittavat meidät nopeudella 1km/tunnissa. Sama sambabiisi soi alusta loppuun tunnin ajan ja kulkue laahustaa ohitsemme iloisesti tanssien ja rytmikkäästi heiluen. 


Vasta kun seuraava koulu astuu esiin, sambabiisi vaihtuu ja taas hurahtaa tunti ja toinen ja kolmas..Upeita naisia ja miehiä vähäisissä vaatteissa, joitakin yläosattomia. Yllättävän paljon iäkkäitä siis todella iäkkäitä vanhuksia ja yllättävän paljon miehiä.  


Illan ohjelmistossa on kuusi eri sambakoulua ja jokaisella aikaa noin tunti. Jokaisen noin tunnin näytöksen jälkeen on pieni tauko, jolloin ehtii  vessaan ja tankkaamaan. Gluteenitonta ruokaa en löytänyt, mutta gluteenitonta kuohujuomaa löytyi. Jonotkin olivat kohtuullisia. Olin varautunut omalla sämpylällä ja sipseillä, joten ei päässyt nälkä yllättämään. 


Kyytimme saapuu neljältä yöllä, joten meidän on poistuttava ennen loppua. Mutta aivan mahtava kokemus! Aamukuuteen olisi pitänyt jäädä, jotta olisimme nähneet kaiken. Ehkä ensi vuonna sitten..

 

Lisää uusi kommentti