Olet täällä

0
Keliakia on minulle tuttu työni kautta. Veljentyttö sairastaa keliakiaa. Ei se ole kumminkaan sama kuin keliakia omassa perheessä. Omassa kotona. Eikä varsinkaan silloin, kun monista syistä on päädytty sekaviljaperheratkaisuun. Kun vain kaksi kuudesta sairastaa keliakiaa, on tähän sekasyöntiin yhtenä syynä raha. En myöskään näe mielekkäänä vältellä gluteenia ilman erityistä syytä. Minulle ja Siirille tämä toki tarkoittaa sitä, että ruokaillessa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta, jotta ristikontaminaatioilta vältyttäisiin.
 
Kun Siiri saa kutsun kaverisynttäreille, kaikuu ristikontaminaatiovaara päässäni. Kutsuun vastaan kertoen Siirin keliakiasta ja että lisätietoja voi tarvittaessa kysyä joko minulta tai Siiriltä. Olen myös kertonut, että Siiri voi tuoda omatkin eväät. Ei ole tarvinnut. Vähän silti jännitän. Jännitän kyllä omassakin keittiössä. Paras mittari Siirin kohdalla onnistuneesta ruokavaliosta lienee vain vähän koholla olleiden vasta-aineiden normalisoituminen. Myös vuosi sitten yllättäen puhjennut kylmästä ja kuumasta oirehtinut urtikaria on selvästi helpottanut.
 
Mitä siis voimme päätellä? Pitää uskaltaa luottaa omaan, lapsensa sekä muun ympäristön toimintaan. Ei pidä antaa liikaa epäilylle valtaa. Helppohan se on toki meidän huudella niin kauan kun ei ole kärsitty järisyttävistä oireista altistumisen jälkeen.  

Lisää uusi kommentti