Olet täällä

2

Minulle gluteenittomuus on niin itsestään selvää ja välillä luulen siihen täysin tottuneeni. Mutta sitten tulee tilanteita, että huomaan etten ole tottunutkaan. Vieläkin tulee tyrmistyksiä, pahaa mieltä ja tunnen epäoikeudenmukaisuutta eli en kai sitten totu koskaan.

Työpaikallani aina välillä on edustajia esittelemässä tuotteitaan. Yleensä he myös tarjoavat kahvia, sämpylöitä ja pullaa. Tässä jokin aika sitten jälleen oli näin. Pöytä oli aamukahvin aikaan koreana, upeat sämpylät ja pullat. Mutta kas, ei mitään gluteenitonta. Eräs pomomme oli sitten sanonut asiasta edustajalle. Meille gluteenittomille sanottiin myöhemmin että saamme kahviosta hakea sämpylät ja pullat. Menin tietysti hakemaan, sain kuivahkon sämpylän mutta pullaa ei. Tunsin itseni kakkosluokan kansalaiseksi.

Onneksi aina välillä on myös edustajia jotka ovat huolehtineet tasapuolisesti tarjottavat myös gluteenittomasti.

Sitten meidän uuden hienon sairaalan kanttiini.... Olen välillä käynyt ostamassa nopeasti jotain lisäevästä kun työt jatkuvat pidempään tai kun tekee mieli jotain hyvää. Siellä ei ole mitään suolaista valmiina ja makeana tarjottavana on kahta laatua. Niitä samoja kahta laatua on ollut siellä aina, ei mitään uutta. Usein olen siitä huomauttanut mutta tyly vastaus on että kyllä meillä on täällä kun pyytää ja kaivaa tiskin alta jotain.

Miksi aina pitää pyytää kun toiset voivat vitriinistä katsella ja valita. Taas viikolla sanoin, että voisiko vitriinissä olla ylimmällä hyllyllä valmiina suolaista ja makeaa joista voisi rauhassa valita. Nyt kassalla olikin sellainen henkilö joka tuntui ainakin jotenkin asian ymmärtävän. Sanoin että gluteenitonta syöviä on varmasti muitakin, niitä tulisi helpommin valittua ja menekki olisi isompi kun näkisi niitä valmiina. Aika näyttää alkaako vitriinistä löytää herkullista syötävää.

Huomasin että viimeksi olen blogia kirjoittanut viime joulun aikaan. Miten nopeasti vuosi onkaan kulunut. Taas alan suunnitella jouluhötinöitä. Nyt on vähän erilainen joulu tulossa, en tarkalleen tiedä vielä millainen. Vanhempi tytär muutti vähän kauemmaksi. Nuorempi tytär asustelee pääasiassa isänsä luona kun siellä on tilaa enemmän. Hän saa olla viikot kissan kanssa ja opetella itsenäistä elämää, onneksi tässä ihan lähellä.

Keliakiamessut ovat tulossa ja niitä odotan mielenkiinnolla. Nyt minulla ei ole siellä varsinaisesti työtehtäviä, vaan saan nauttia messuista vieraana. Tähän asti olen ollut aina Mininukkariosastolla töissä. Hirmu kivoja messuja on ollut ja niin tulee varmasti myös nyt olemaan. Nyt odottelen vain että nuorempi tyttäreni Ninnin päättäisi lähteä mukaan messumatkalle.

Kommentit

Kuulostaapa tutulta! Minuakin harmittaa samanlaiset asiat joskus - edelleen 10 vuoden jälkeenkin.

Lisää uusi kommentti