Olet täällä

0

Sunnuntaina kävin kirkossa messussa. Taitaa olla aikaa kun olen ehtoollisella viimeksi käynyt kun nyt kömmähdys kävi. Tavalliseen tapaan ojensin käteni ja otin vastaan ehtoollisleivän kun samassa tajusin että siinä on gluteenia!!

Nopeasti ajatukset risteilivät... sanonko etten voikaan tätä syödä, saisinko gluteenittoman...syönkö vaan ja katson mitä tapahtuu kun reilusti yli vuoden olen gluteenitonta syönyt.

Koska minulla ei ole keliakiaa todettu, olen syönyt "saattaa sisältää" tuotteita esimerkiksi suklaata. Ninni jolla on keliakiadiagnoosi on tietysti sairaan tarkka kuten pitää, eikä syö "saattaa sisältää" tuotteita.

Päädyin sitten syömään sen ehtoollisleivän ajatellen että onneksi ei ole diagnoosia enkä ole allerginen. Liekö sitten ehtoollisleivästä että vatsa on tänään ollut vähän poikkeava.

Hassua että tällaisia tilanteita vielä tulee kun tuntuu että gluteenittomuus on jo selkäytimessä. Itseni ruokavaliosta en tietysti ota ihan sellaista tressiä kuin Ninnin joka on ollut yli 13 vuotta keliaakikko.

Äitinä tuntee lapsista aina suurta vastuuta ja jos lapsella on vielä jotain erityistä, antaa se vastuuseen lisämausteen. Ninni oli 3,5 vuotias kun keliakia todettiin, ajattelin silloin ja ajattelen edelleen että hänellä on koko elämä edessä, enkä halua missään tapauksessa vääränlaisen ruoan häntä vahingoittavan.

Pidän helposti palopuheen gluteenittomasta ruokavaliosta tilanteessa kuin tilanteessa: miksi pitää olla tarkka, suolinukasta ja sen tuhoutumisesta sekä mahdolliset seuraukset, kontaminaatiosta, erehdyksen paikoista jne.

Olen anestesiasairaanhoitaja. Muistan kun kerran hoidin heräämössä vanhempaa miespotilasta. Potilas kertoi että hänellä on keliakia mutta ruokavalion noudattaminen on vaikeata kun vaimo ei osaa tehdä gluteenitonta ruokaa. Minä tietysti mielessäni kauhistuin ettei hänen ruokavalio ole kunnossa. Pidin hänelle ihan pyytämättä luennon kuinka tärkeätä ruokavalion noudattaminen on. Neuvoin menemään vaimon kanssa ravitsemusterapeutille. Minulla sattui olla mukana Keliakia-lehti niin annoin sen miehelle ja pyysin että myös vaimo lukisi lehden. Mies oli tyytyväinen saamastaan tiedosta.

Tämä ei ollut ainut kerta kun olen antanut työssäni keliakiaohjausta.Välillä on pitänyt itseä hillitä kun pääsen gluteenittomuudesta niin helposti vauhtiin.

Tein eilen pitkästä aikaa makaronilaatikkoa. Myös esikoiseni tuli syömään. Tein siis tavallista ja gluteenitonta makaronilaatikkoa. Piti todella terästäytyä etten sössi ruoanvalmistuksessa. Makaronilaatikko taitaa olla niitä ainoita ruokia nykyään, mitä teen myös tavallisena.

Lopuksi kesäinen kuva meille rakkaasta Kulovaarasta, sinne kokoonnumme isäni, siskojeni, kummipoikani ja tyttärieni kanssa juhannusta viettämään.

 

Lisää uusi kommentti