Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
0

Jouluna saa syödä yölläkin, ja pitkästä aikaa kaikkia ihania herkkuja! Niin me aikuiset ajattelemme, mutta lapset eivät välttämättä.

Kun laatikoita, rosollia ja uunissa tunteja kypsynyttä kinkkua syödään vain kerran vuodessa ja kun lapsella on ikää vain muutama vuosi, ei hänellä ole takana kovinkaan montaa kertaa jouluruokien maistelemista. Uusiin makuihin tottuminen kestää, joten ainakin meillä alle kouluikäiset ovat odottaneet tavallisiin ruokiin siirtymistä tuossa tapaninpäivän korvilla yhtä hartaasti kuin aattona pukkia. 

Meillä kaikki lapset ovat syöneet alle kouluikäisinä kuin varpuset. Ruokalusikallinen ruokaa riittää mainiosti aterialla kuin aterialla meidän pienimmälle. Ravintolassa hänelle voi hyvin antaa pikkuisen muiden annoksista, ja hyvin tulee maha täyteen.

Entä kun hiirulaisen annoksia nauttiva on keliaakikko? Silloin hän ei voi ottaa omaa annostaan toisten lautasilta. Täytyykö kaikkea syövän tilata kalliimpi ja usein vähän eri makuinen sekä neljävuotiaan vaatimuksiin soveltuva ateria keliakian takia? En tiedä, tätä pohdimme aina, kun käymme ulkona syömässä. Yleensä päädymme tilaamaan hänelle oman annoksen ja viemään loput siitä kotiin.

Varsinkin ulkomailla olemme hiki ja jopa kyyneleet valuen etsineet hänelle sopivaa ja turvallista annosta, ja kun se on saapunut, on hän syönyt yhden kirsikkatomaatin ja huudahtanut iloisesti, että "Kiitos, maha on täynnä!". Tämä siksi, että hän on neljävuotias. Se hänelle sallittakoon ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa neljävuotiaalle. En halua kenenkään sanovan, että "sinun takiasi olen tämän tehnyt ja vaivaa nähnyt". Eihän meidän gluteenia syöville vanhemmille lapsillekaan sanota niin, jos he eivät jaksakaan ottaa vaikka pullaa kahvipöydässä.

Neljävuotias on ainoa keliaakikkomme koko suku- ja ystäväpiiristä. Tavoitteemme on, että hän saa syödä joulunakin kaikkea samaa kuin muutkin. Siispä esimerkiksi laatikot ovat meillä gluteenittomia, vaikka hän ei suostuisi kuin maistamaan ihan pikkunokareen. Tärkeintä on, että hän saa ottaa kaikkea, mitä haluaa. On kuitenkin selvää, että lapset eivät syö vaikka tyyliin graavilohta. Siinä nyt ei gluteenia ole, mutta ihan kaikista niin sanotuista aikuisten ruuista emme yritä löytää gluteenitonta turhaan.

Sen sijaan herkut kyllä maistuvat joulunakin pienelle keliaakikolle, ja niitä hän saa yhtä paljon kuin muutkin! Pipareita paistoimme vain gluteenittomina. Joulutorttuja teemme vain yhden pellillisen, ja sen vehnällisenä valmistaikinana. Se määrä riittää meille joulutorttuja. Keliaakikko saa silloin omansa pakastimesta leipomon valkeasta rasiasta. Lisäksi teemme maustekakun sekä jonkun Digestive-pohjaisen kakun, kummankin gluteenittomana.

 

 

Vanhempani tulevat meille kahden pikkukoiransa kanssa jouluksi tänne Pirkanmaalle. Välipäivinä matkustamme kotiseudullemme Itä-Suomeen ja uudenvuoden vietämme perinteisesti ystävien luona Keski-Suomessa. Mahtava loma tiedossa siis!

Jollei jouluna ole lunta, silloin lumitykki hankitaan, kirjoittaa Nora Kriisikakkuja-blogissa. Lukekaa ihmeessä muidenkin keliakiabloggaajien jouluruuista! Niitä saadaan varmastikin lähipäivinä lisää näihin sekä Viljapellon havinaa -blogiin.

Joulu on mielentila. Se ei vaadi lunta, se vaatii ystäviä, sukulaisia, kännyköiden ja tablettien sulkemista, iloista mieltä, jännitystä - ja suklaata. Gluteenittomana, tietysti.

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti