Olet täällä

0

Turun seudun keliakiayhdistys järjestää pikkukeliaakikoille muutaman kerran kaudessa leivontakerhon, johon Siirikin on ehtinyt jo pari kertaa osallistumaan. Leivontakerho on mielestäni vertaistukea parhaimmillaan, sillä lapset käsittelevät, oman kokemukseni mukaan, asiaa usein käytännön kautta. Leivonta- tai ruuanlaittokerho voisi vanhemmillekin olla alussa hyvä. Ei se makaronilaatikon tai makkarakastikkeen teko gluteenittomana niin vaikeaa olekaan. Pullan ja leivän kanssa voi mennä jo sormi suuhun.

Siiri kirjoittaa leivontaillasta: 

9.3. perjantaina olin gluteenitomassa leivontakerhossa. Teimme suolaisia pötkylöitä, marjarahkaa, suklaavaahtoa ja dippiä.Tein niitä kaikkia.
 
Aluksi yritin avata kuohukerman, mutta se ei auennut. Sen jälkeen tein  dippiä ja sulatin suklaata. Odotellessa että suklaa sulaa, leikimme yhden kaverin kaa Voice of the Finlandia. Pian se kaveri avasi jääkaapin ja dipit lensivät ympäri keittiötä. Sitten täytin pötkylöitä ja katoin pöydän. Söimme tekemämme herkut.Sitten etsimme vielä suklaamunia. Siellä oli kivaa.
 
Siirin keittiöinnostus ei rajoitu pelkästään leivontakerhoon. Hän on leiponut ja laittanut ruokaa jo muutaman vuoden ajan. Itse tekeminen auttaa sisäistämään keliakiaan liittyvät muutokset ja tietotaitoa pystyy omalla osaamisellaan viemään eteenpäin. Toivonkin mahdollisimman monen vanhemman leipovan ja laittavan ruokaa lapsensa kanssa yhdessä ja antavan myös tilaa tehdä itsenäisesti. Se kantaa pitkälle. 

Ohessa on kaksi kuvaa. Toisessa on leivontakerhon herkkuja ja toisessa tarjoilut, jotka Siiri teki kohta 12-vuotiaan isosiskonsa kanssa yhdessä 10-vuotissynttäreilleen viikko sitten. Sain minä tehdä ystäväni kanssa sentään cocktailtikut.

 
 
 
 

Lisää uusi kommentti