Olet täällä

0

Auto on oiva peli ottaa haltuun suomalaista kulttuurieloa eteläisessä Suomessa. Kävimme ensimmäisenä ihmettelemässä Halosenniemeä ja Ainolaa. Halosenniemi oli kieltämättä komea ilmestys paikalla, johon useampi meistä haluaisi talonsa rakentaa.

Vanha Porvoo puolestaan tuoksui tervana nenässä, tanssitti pieniin kauppoihin ja käytätti Runebergin kotona. Fredrikan puutarha oli edelleen hurmaava ja koti muutoin mitä ajatella saattoikin.

Mielenkiintoisin kohde ole Hvitträsk, jossa pääsimme opastetun kierroksen mukana tutustumaan arkkitehtitrio Gesellius, Lindgren ja Saarinen rakennustaiteeseen ja kurkistamaan heidän elämäänsäkin.

Viimeisimpänä kohteena, kohteissa käytiin useampana päivänä hartaasti käyskennellen ja ilmapiiriä aistien, saavuttiin Sibelius-monumentille, jossa sateisesta säästä piittaamatta turistit räpsivät kuvia ja tuijottelivat putkien suusta kohti taivaan kantta.

Kuinka näissä paikoissa onnistui luontaisesti gluteeniton ruokailu ja kahvittelu? Yleisesti ottaen melko kehnosti. Suosittelen tukevaa aamiaista ja tarvittaessa omia pieniä eväitä matkaan. Tai kurvaamaan ohikulkumatkalla johonkin sopivaan ruokapaikkaan. Pienestä sateesta ja ruokahuollon ontumisesta huolimatta en olisi jättänyt näitä kulttuurihelmiä kokematta.

Lisää uusi kommentti