keliakia

Tämä viikonloppu on ollut arkinen irtiotto arjesta: en ole lähtenyt mihinkään reissuun, vaan ollut kotosalla. Olen tehnyt rentouttavia ja mielekkäitä juttuja, kuten käynyt kävelyllä, kuntosalilla ja nauttinut herkuista. En ole juurikaan uhrannut ajatuksiani opiskelutehtäville, mutta tänään hiljalleen palailen niihin. Viimeisiä kursseja viedään, kunnes saan kandin paperit kouraan. Tänä viikonloppuna toimin myös ystäväni ja hänen miehensä kissavahtina heidän ollessa reissussa. 

Kevät on jo edennyt siihen vaiheeseen, ettei ehkä enää puhuta alkukeväästä. Turussa ainakin on ollut monia aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotka saavat odottamaan vappua! En ole ennen yliopisto-opintojani ollut vapunjuhlija, mutta se on opiskelijoiden vuoden kohokohta, joten siihen panostetaan. Kevät saa vapun lisäksi myös toisenlaisia ajatuksia pyörimään päässä - kesätyöt. Viime kesänä tein töitä enemmän kuin koskaan, eikä se lopulta ollut kovin fiksua, koska se johti uupumukseen. Tänä kesänä aion ottaa rennommin, mutta kuitenkin töitä tehden. 

Pian on se aika vuodesta, kun saa taas glögijuustokakkua! Kyllä, se on se, mitä eniten odotan - ainakin mitä tulee notkuvaan jouluruokapöytään. Eilen kävin isäni ja äitipuoleni luona syömässä kinkkua ja muita jouluruokia, ja voi kun oli taas hyvää. Ihmeteltiin isän kanssa, kuinka jotkut kyllästyvät jouluruokaan jo Tapaninpäivään mennessä, kun me voisimme syödä sitä kaksi viikkoa putkeen. Ihan kevyesti. Ei sillä tavalla kevyesti, että nälkä jäisi... Isälle eilinen kinkku oli jo tämän vuoden neljäs, itselleni "vasta" ensimmäinen. Pitää ensi vuonna petrata.

Havahduin juuri, että minullahan on menossa juhlavuosi: 10 vuotta keliaakikkona! Miten tätä juhlisin? Jo vuosi sitten haaveilin, että pääsisinpä kerran Keliakialiiton Messuille ja nyt se toteutuu. Huomenna ne alkavat :)