Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Kun sairastuin keliakiaan, niin menin hetkellisesti sekaisin siitä, että en saanut enää syödä rakastamaani Elovenan kaurahiutaleita. Olen aina ollut hyvin nirso kaurahiutaleiden ja puuron suhteen. Mikään muu hiutale ei mulle kelvannut ennen keliakiaa kuin Elovena. Kun sitten keliakia tuli ja sotki mun ruokailutottumukset, niin tuli hetkellisesti tai oikeastaan aika pitkäksikin aikaa mulle vähän tenkkapoo meininki, että mitäs nyt. Testasin kaikki markkinoilla olevat gluteenittomat kaurahiutaleet, eikä mikään hiutale ollut mun mieleeni. Mä en vaan saanut puurostani samanlaista kuin rakastamastani Elovenasta. Ronkeli mikä ronkeli. 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

Pari vuotta opettelin sitten olemaan ilman puuroa, kunnes elämääni astui sitten hän, joka muutti elämäni. Tämä mun tuttavuuteni oli Urtekramin pienihiutaleinen kaurahiutale. Itselleni se on jostain syystä ainoa hiutale, jossa puuron koostumus on sellainen kuin tuo mun aiempi suosikkini ennen keliakiaa. Mun puuroni täytyy olla kiinteä, se ei saa olla irtonainen, hiutalen pitää olla pientä, se ei saa olla isoa. Mä olen niin vaativa ja ehdoton tässä asiassa.  Olin siis onnellinen kun lopulta löysin tämän itselleni täydellisen hiutaleen. Oli kuin aurinko olisi taas alkanut paistamaan mulle. 

Kaupassa tilanne on se, että jos jossain kaupassa ei ole hiutaletta myynnissä, niin vaihdan kauppaa ja mikään muu ei kelpaa edes väliaikaisesti tilalle. Sitten teen kaikkeni, että saan kauppiaan ottamaan tätä parasta hiutaletta mun omiin vakikauppoihin, jos sitä ei ole ollut saatavilla. 

Puuroannokset on minulle kuin taideteoksia. Koristelen puuroni joskus humoristisesti, joskus teen niistä visuaalisesti syötävän näköisiä annoksia. Minut tunnetaan hyvin instagramissakin aikamoisena puurotaiteilijana. Kauneus on puoliruokaa myös puurossa. Miksi syödä puuroa, joka vaan on,  kun voi syödä samalla visuaalisesti kaunista ruokaa. 

Välistä minultakin kysytään, että käykö minulle kaura? Niin vastaus on, että puhdas kaura käy. Täytyy vielä kyllä lisätä, että aina voi olla jotain yksittäistapauksia keliaakikoissakin, joille kaura aiheuttaa jotain oireita. 

Mikä on sitten gluteeniton kaura?

Keliaakikolle soveltuva kaura on oltava erityisesti viljelty. Sen pitää olla käsitelty niin, että missään vaiheessa se ei ole joutunut kosketuksiin vehnän, ohran tai rukiin kanssa eli se ei saa olla kontaminoitunut. Keliaakikon elintarvikkeisiin käytettävän kauran gluteenipitoisuus saa olla enintään 20 mg/kg. Gluteenittoman kauran viljelemisessä on säännöt, joissa samalla pellolla, jossa gluteenitonta kauraa viljellään ei ole kahteen vuoteen saanut viljellä gluteenia sisältäviä viljoja.

Puuro on niin parasta. 

Maiju


0

Seinfeld oli tunnettu televisiosarja, joka kertoi ei mistään. Arkipäivän tapahtumat saivat pullistuen puhkuvat mittasuhteet, vaikka lopulta jaksoissa ei monesti päästy alkupisteestä kovinkaan pitkälle. Ruoka oli sarjassa tärkeässä osassa, sillä useimmat tapahtumat sijoittuivat päähenkilön keittiö/ olohuoneeseen, läheiseen kahvilaan tai ravintoloihin. Samaa miljööasettelua tapahtui myös suositussa Frendit-sarjassa.

Eräs asia, johon silmäni kiinnittyi Seinfeldissa, olivat päähenkilön keittiön hyllyssä komeilevat muropaketit. Niitä oli useaa sorttia ja joskus tuli mietittyä, syököhän henkilö mitään muuta kuin muroja. Meillä keliaakikoilla murovalikoima on ollut pitkään melko laihanlaista enkä ole mieluista oikein löytänyt. Yksi oli liian makea, toinen vettyi liian nopeasti ja kolmas ei vain muuten maistunut. Ajattelin, että näinköhän minun pitää luopua muroista kokonaan.

Sairastuin ihokeliakiaan jo teini-iässä, joten en enää oikein tarkalleen muista, miltä perusmurot maistuivat. Sen muistan, että tykkäsin riisimuroista. Kun sain kuulla, että nyt olisi tarjolla itselle sopia riisimuroja, en empinyt lähteä etsimään näitä kauan himoittuja kultajyväsiä. Jos tämä olisi Seinfeldin jakso, joutuisin todennäköisesti taistelemaan arkkiviholliseni kanssa viimeisestä riisimuropaketista ja matkani olisi muutenkin kommelluksia täynnä. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan melko rauhallisesti pääsin työpäivän jälkeen ostosteni kanssa kotiin.

Olivatko nämä sopuisasti juttelevat, sarjakuvattomassa pahvilaatikossaan uinuneet riisimurot muistojeni kaltaista herkkua? Ehkeivät ihan, mutta silti pidän leuhkana omassa keittiön avohyllyssä muropakettia ja toivon, että jatkossa se saa kaverikseen jonkun uuden, herkullisia muroja sisältävän pahvilaatikon.

 


2

Olen niin kiireinen ihminen, että en ehdi itse paljoakaan leipomaan gluteenittomia leivonnaisia. Menen usein sieltä mistä aita on matalin eli suuntaan itseni usein pakastealtaan luokse kaupassa.  Monen suomalaiset gluteenittomat valmistajat leipovat niin hyviä tuotteita, että mun ei edes oikeastaan tarvitsekaan leipoa kaikkea itse. Toinen syy miksi en leivo itse usein on se, että silloin tulisi syötyä myös liikaa. Nyt syön yhden pullan ja se riittää pitkäksi aikaa. 

Vaikka en siis usein leivo, niin mä saatan välistä "tuunata" valmistuotteita. Olen usein kertonut Pinkit korkokengät blogissani näitä mun tuunausvinkkejäni. Ajattelin, että jaan täälläkin yhden mun suosikkini. Vaikka periaatteessa laskiainen tuli ja meni jo, mutta tämä pulla voi maistua, vaikka juhannuksena, jos niikseen tulee. 

Tänään alkoi töissä tehdä mieli ihan hillittömästi laskiaiaspullaa ja päädyin suuntaamaan itseni kaupan pakastealtaalle ja mulla oli ajatus ihan vaan tästä yhdestä ja ainoasta pullasta, jonka halusin laskiaispullani pohjaksi. Gluteenittomia pullia on monenlaisia, mutta jostain syystä tästä on tullut mun suosikkini nimenomaan laskiaispullana.

Menin töistä suoraan kauppaan ja kaupasta sitten äidin luokse käymään. Nämä gluteenittomat pullat maistuivat sekä miehelleni että myös äidilleni. 

Ihania pullahetkiä myös muillekin. 

Maiju

Tunnisteet: 
leivontagluteeniton

Sivut