Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin tuntuu aika rientävän, tästä tuli monesti edesmenneen ukin kanssa puheltua. Niin tottahan tuo on. Tänne kirjoittaessa taas sen huomasin, että puoli vuotta on jonnekin vilahtanut. Tämän puolen vuoden aikana kyllä omassa elämässäni on aika paljon tapahtunut. Tyttäreni muuttivat molemmat pois luotani, onneksi kuitenkin lähelle. Pikkuhiljaa olen muuttanut kotimme sisustusta itselleni, maalannut ja näperrelly kaikenlaista. Olen siirrellyt huonekaluja, tein työnurkkauksen jossa voin ommella ja askarrella. Tilaa minulla on nyt mukavasti. Työssäkin tuli vähän uutta sisältöä jo ennestään monipuoliseen työhöni.

Elämääni tuli myös yhtäkkiä uusi ihminen. Uusi lähelle päässyt ihminen laittoi taas miettimään omaa gluteenittomuutta ja sen herättämiä tunteita. Näistä tuntemuksista suurin osa on negatiivisia. Tulee tunne että aiheuttaa hankaluuksia, yksinkertaisista asioista tulee myös toiselle vaikeita, tulee ylimääräistä mietittävää toiselle, pelkään aiheuttaa pettymystä. Kaikkihan on aina hyvinkin yksinkertaista niin kauan kunnes astuu kotiovesta ulos. Itse olen tottutunut gluteenittomuuteen, sen aiheuttamiin rajoituksiin ja tyydyn siihen, mutta nyt toinenkin joutuu minun takia näitä asioita miettimään. Ehkä se ettei minulla ole Keliakiadiagnoosia lisää syyllisyyden tunnetta. Pitääkö minun tuntea syyllisyyttä että syön ruokaa joka tuntuu sopivan minulle paremmin. Ei kai tarvitse tuntea mutta ihmismieli on kummallinen.

Mieltäni on kyllä lämmittänyt kun olemme yhdessä käyneet ulkona syömässä tai kahvilla, miten hän on huomioinut gluteenittomuuteni. Toisinaan hän on ihmetellyt jossain heikkoa gluteenitonta valikoimaa.

Olen tässä törmännyt myös hämmentävään, minulle uuteen ilmiöön mm. kahviloissa. Vitriinissä saattaa olla gluteenitonta tai on mahdollisuus saada gluteenitonta mutta sanotaan että ei voi taata gluteenittomuutta. Tässä tarkoitettiin että tuote on voinut kontaminoitua! Kerrankin yritin asiaa tarkentaa niin lopputulokseksi sain vain tunteen, että kahvilassa halusivat siirtää kaiken vastuun asiakkaalle. Mutta sellaista vastuuta on vaikea ottaa kun ei tiedä miten keittiössä toimitaan. Tyttärelläni on ollut Keliakia 3,5 vuotiaasta eli yli 15 vuotta ja tähän asti gluteeniton on ollut gluteenitonta!

Onnistuinpa hävittämään kuvani profiilista. Tietokonejärjestelmät eivät juurikaan saa herätettyä minussa onnistumisen elämyksiä, niinpä profiili on toistaiseksi ilman kuvaa.

Aurinkoisia ja lämpöisiä säätiloja toivon meille kaikille!


Anonymous (ei varmistettu)
0

Joulu on antamisen aikaa. Tähän riehaan osallistuvat jo hyvissä ajoin erilaiset tahot kuten vaikkapa vilkasta myyntisesonkiaan elävät kauppaketjut. Asiakkaita halutaan muistaa pienillä lahjoilla ja kiittää näin heidän kanta-asiakkuudestaan. Yhä useammin nämä lahjat ovat jotain pientä makeaa, lähinnä suklaata eri muodoissa. Tässä kohtaa saattaa keliakiaa sairastava tuntea ulkopuolisuutta, sillä ainakin henkilökohtaisesti useimmat saamani muistamiset ovat sisältäneet tavalla tai toisella kotimaista viljaa. Ehkä ensimmäisen kohdalla asia tuntui vähäpätöiseltä, mutta kun sama kaava alkaa toistua vuodesta toiseen, alkaa se jo hivenen hitaampaakin kismittämään. Tietenkin näitä muistamisia voi halutessaan lahjoittaa eteenpäin (eikä lahjaa tarvitse välttämättä ottaa vastaan lainkaan) ja tärkeintähän on juurikin tuo ajatus. Silti olisi mukavaa huomata, että yhä kasvava gluteenitonta ruokavaliota noudattavien henkilöiden joukko otettaisiin huomioon tässäkin kohdassa.


Anonymous (ei varmistettu)
0

Havahduin juuri, että minullahan on menossa juhlavuosi: 10 vuotta keliaakikkona! Miten tätä juhlisin? Jo vuosi sitten haaveilin, että pääsisinpä kerran Keliakialiiton Messuille ja nyt se toteutuu. Huomenna ne alkavat :)

Olen loka-marraskuun aikana oleskellut (lue: tehnyt väitöskirjatutkimustani) Etelä-Suomessa ja huomannut sen, että autottomana liikkuminen ei olekaan täällä etelässä ihan yksinkertaista (pohjoisessa tiedän, että auto on välttämätön). Siitä syystä jo huomenna iltapäivällä puksuttelen tämän suhteellisen lyhyen matkan valtion raiteilla Tampereelle ja yövyn hotellissa. Tämä siksi, että nykyisestä majapaikastani lähtee ensimmäinen bussi keskustaan lauantaisin vasta klo 9  - ja kävellen minun pitäisi lähteä kai klo 6, jotta ehtisin junalla Tampereelle.

Olen Tampereella Gluteeniton elämä-messuilla Suunta-osastolla tavattavissa lauantaina 26.11. klo 10-11 yhdessä Arjen murusissa bloggaavan Hannan ja Kriisikakuissa bloggaavan Heidin kanssa. Klo 11-12 bloggaajista tavattavissa ovat Nora ja Paula. Paikkahan on siis Tampere-talo, 2. krs, Hyvinvoinnin käytävä. Tervetuloa!

Odotan itse messuilta ensinnäkin muiden bloggaajien tapaamista :) Lisäksi odotan ihmettelyä. Kaikki ruoka ja maisteltavat kun ovat taatusti gluteenittomia. Ehkä tätä tulee todellakin ihmeteltyä ensimmäistä kertaa elämässä. Tämän varmasti toinen keliaakikko ymmärtää. Aion matkustaa Tampereelle keveiden matkatavaroiden kanssa, koska luulen, että paluumatkalle löytyy sieltä jotain (paljon?) kannettavaa.

Muita suunnitelmiani on lauantain aikana kuunnella klo 12.30-13.00 Mikael Fogelholmin luento "Terveyttä ruokavaliosta tai superruoista" ja seurata "Minun gluteeniton elämäni"-paneelikeskustelua  klo 13.30-14.15.

Lue Messuliitteestä lisää!

Nähdäänkös Tampereella?


Sivut