Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Elämämme on täynnä makumuistoja ja lempiherkkuja. Esimerkiksi itse kuulun siihen ikäluokkaan, jonka lapsuudessa tulivat kauppoihin ihan ensimmäiset kiwi –hedelmät. Äitini toi kaupasta pienen karvaisen kuulan, joka halkaistiin. Ihmeteltiin väriä ja koostumusta. Aika napakka oli sisusta. Sitten pikkulusikalla sain maistaa nokareen eksoottista hedelmää. Tunnistin siinä banaania ja kirpeää sitruunaa.

Makumuistoihin kuuluvat myös isot Merkkari-karkit, joista sai ostaa 20 pennillä,  kolmiopusseissa olevat vaahtokarkit ruotsinlaivalta, ensimmäinen aito karjalanpiirakka Joensuun torilta, kesämökin naapurin paistamat munkit, ahomansikat metsässä auringon paistaessa pehmeästi lehtien välistä.

 

Mitä makumuistoja keliakia on tuonut tullessaan? Ainakin muistan sen kerran, kun diganoosistani oli ehkä puoli vuotta ja löysin kaupasta suolakeksejä. Iloa pursuten totesin miehelleni, että ”nämä maistuvat ihan TUC kekseiltä”. Mieheni totesi, että ”Ei. Eivät maistu”. Suussani ja mielessäni oli siis tapahtunut jotain sellaista, että makumuistoni oli saanut uuden käänteen. Se, mikä mielestäni maistui tutulta, ei ollutkaan enää se tuttu asia.

Voinko enää luottaa siihen, että ”muistan”, miltä ruisleipä maistui. Olen ajatellut, että kysymys ei ehkä kuitenkaan ole siitä, muistanko, miltä ruisleivän konkreettinen maku tuntuu suussani. Makumuistoissa onkin ehkä enemmän kyse siitä, millaisen tunteen maku on herättänyt. Esimerkiksi ruisleivän kohdalla muisto herää siitä tavallisesta arjen hetkestä, kun kaupasta on ostanut ihan tavallista ruisleipää ja sille levittää ihan tavallista levitettä ja se syödään ihan tavallisessa arjessa.

 

Ehkä makumuistoissa on enemmänkin kyse siitä kokonaisuudesta, jossa se suuhun tullut asia on vain yksi osatekijä koko paketissa. Kuten siinä ensimmäisessä ominkäsin leipomassa gluteenittomassa sämpylässä, joka uunituoreena ja lämpimänä maistuu suussa voitolta ja uuden alulta.

0
En tiedä, onko muillekin suositeltu aloittamaan gluteenittomien leipien maailmaan tutustuminen näkkileivästä.
Sinänsä oikein hyvä neuvo. Näkkileipä on rapsakkaa, säilyvää ja oikeastaan tosi hyvän makuista. Neutraalia suorastaan.
 
Oman keliakia”urani” alkutaipaleella yli 10 vuotta sitten (huh, onko siitä jo niin pitkä aika!), ei kaupoissa ollut tuoreita gluteenittomia leipiä. Ainakaan omassa lähikaupassani Pohjois-Karjalassa, jossa silloin asuin. Joten aikalailla rakastuin gluteenittomaan näkkileipään. Sen jälkeen on kulunut pitkiäkin aikoja, jolloin en ole enää näkkileipää paljonkaan syönyt. Olen leiponut itse ja ostanut kaupasta.
Nyt taas olen jostain syystä hakeutunut näkkileipien ääreen ja käteni on hamunnut kaupan hyllyltä pahvipakkauksia. Ajattelinkin tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani käydä läpi, mitä näkkileivästä kannattaa huomioida ja esitellä erilaisia näkkileipiä, joita markettien hyllyiltä löytyy.
 
Ensinnäkin rakkaat ihmiset, kannattaa etsiä paketista tuotteen ravintoarvo tai ravintosisältö –teksti. Sieltä on hyvä bongata kohta ”ravintokuitu” ja ”suola”. Ravintokuidun määrä olisi hyvä olla mahdollisimman suuri ja suolan määrän mahdollisimman pieni. Ei helppo tehtävä!Otetaan esimerkiksi Pirkka Kauranäkkileipä. Ravintokuitua sadassa grammassa tuotetta on mallikelpoiset 11g, mutta suolaa 2,5g sataa grammaa kohti. Hui! Ihan pieni referenssi tähän, että 100g sipsiä, sellaista sileää tavallista perunalastua sisältää abouttiarallaa 1.3g suolaa sataa grammaa tuotetta kohti. Hiphei. WASA leipomon sesam&havsalt –uutuus sisältää 6.5g ravintokuitua/100g ja suolaa 2.05g/100g. Semperin kauranäkkileivässä on ravintokuitua 7.0g/100g ja suolaa 1.3g. Rainbow Gluteeniton näkkileipä tummaksi paistettu sisältää ravintokuitua 5g/100g ja suolaa 1g/100g.
 
Ja siis miksi ei suolaa?!? Runsas suolan käyttö ei tee ihmiselle hyvää, vaan se esimerkiksi lisää kohonneen verenpaineen riskiä (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014). Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa annetaan lisäksi suositus vähentää suolan käyttöä elintarvikkeissa ja ruoan valmistuksessa. Me kuluttajat voimme äänestää valinnoillamme vähemmän suolaa sisältävän ruoan puolesta. Olisi aika kiva, jos jollain gluteenittomalla näkkileivällä olisi Sydänmerkki. Mutta ei ole. Ainakaan vielä.
 
Ja mikäs sitten on oikea näkkileipä. Minä olen näkkileivän suhteen sellainen, että esimerkiksi siemennäkkileipä ei ole itselleni ”oikea” näkkileipä. Mutta mikäs siinä. Makuasioita. Ihan mieletön kuitupommi siemennäkkileipä on ja itse tehden saa suolan määränkin pieneksi. Ei paha. Samoin näkkileiväksi kaupassa kutsutaan sellaista ”vohveli”kuivaleipää kuten Le pain des fleurs –sarjan ”näkkileivät”.  Vaihtelu virkistää ja kiva kokeilla erilaisia juttuja. Yksi aika hauska idea oli murustella näkkileipää jogurtin joukkoon vähän niin kuin müsliksi. Tai juustokakun pohjaksi digestive –keksin sijaan.
Lähteet:
Suolan haitoista kannattaa ehdottomasti lukea myös idolini Reijo Laatikaisen teksti http://www.pronutritionist.net/2013/04/suolan-haitat-onko-niita/
P.S. Kuvat on mun ihan omia. Älä kopsaa ilman, että viittaat blogiini. Kiitti :)
 

0

Virallisissa Suomi sata ruokalistoissa näyttää olevan mustikkaa, piirakkaa ja kakkua jne. Mikäs sen sopivampaa. Ennen vanhaan keittokirjoissa neuvottiin, että mustikkaa ei pidä tarjota juhlissa, koska se sotkee suut, vaatteet ja liinatkin. Toisaalta hienot vieraat varsinkin ovat mukavamman näköisiä hampaat mustikassa. Vuosi sitten pääsin tehdasvierailulle lempifirmaani Marimekkoon, siellä tarjottiin mustikkalimsaa. Itsenäisyyspäivän kattauksen teen varmaan kyseisen tehtaan liinalle. Suomalaista desingia pöytään, astiat tosin on tehty vaikka missä nykyään. Sinistä löytyy, mutta ei ihan sinivalkoista tarvitse olla. Metsästä saa vihreää koristeeksi.

Täällä maalla juhlaruoka löytyy pakastimesta, on valinnan varaakin. Kunta ja seurakunta on laatinut niin paljon ohjelmaa asukkailleen, että joutaneeko kovin pitkään hauduttelemaan lihoja. Aamun voisi aloittaa riisipiirakoilla lisukkeineen, jos ei ehdi puuron keittoon. Piirakoita saa onneksi kaupan pakasteesta. Karjalanpiirakoiksi niitä ei kai voi  kutsua, koska eivät ole ruista. Muistan lukeneeni sellaista. Lohi on herkkua, eikä vaadi valmistukseen koko päivää. Jälkiruoka voisi olla helpoimmillaan vaniljajäätelöä ja marjoja. Olen jälkiruokaihmisiä, keksin monta sopivaa jälkiruokaa, kiisseli, kerroskiisseli, rahka, uunijuusto, jäädyke...

Suomi 100 ruokalistoihin on yritetty ujuttaa kansainvälistä vaikutusta tutun lisäksi. Onhan sitä ennestäänkin, riisi esimerkisi. Kahvi on meille tosi tärkeää, kahvikupponen on päivän kohokohta monelle. Niin, että entäpä pullapuoli. Pullaa en ole vielä oppinut leipomaan gluteenittomana. Olen kokeillut, mutta juhlapäivänä sitä ei voi tarjota. Kaupassa on kyllä hyvää mustikkarahkapullaa. Leipäjuusto ja hillat (lakat) on ykkönen juhlapöydässä. Suklaakarkki Suomi 100 kauniissa astiassa, kruunaa kahvipöydän (Pandan on gluteeniton). Täytekakkua en taida tehdä, kääretorttu saattaisi sopia, tietysti marjatäytteellä ja  kermavaahdolla kuorruttuna. Koristeena vaikka niitä mustikoita.

 

 

 

Tunnisteet: 
Suomi 100

Sivut