Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
2
Leivon aika usein. Yleensä leivon leipää. En niin kauheasti välitä makeista leipomuksista. Suosikkileipäni on piimälimppu. Jota tosin en leivo itse :D Siis en ole vielä leiponut ;)
 
Yleensä luotan valmiisiin resepteihin. Uusi luottoreseptilähteeni on Malin Båtmästar. Kotona minulla on hänen kirjansa Naturligt glutenfritt med Malin Båtmästar. T O S I hyviä leipiä tullut Malinin ohjeilla.
 
Olen oppinut kaksi asiaa Malinin ohjeista eli tarpeeksi psylliumia ja nimenomaan karkeampaa psylluimkuitujauhetta (esim. Risenta) ja lisäksi Malin nostattaa muutamassa ohjeessa taikinaa yön yli jääkaapissa (kylmänostatus). Tulee todella ihana maku, kun taikina hieman happanee.
 
Ja sitten pinaatisämpyläohjeeseeni. Laitan käyttämäni tuotteet tarkkaan reseptiin, koska se nyt ei vaan ole ihan sama, mitä jauhoja käyttää!
 
Tosi hyvät gluteenittomat pinaattisämpylät

150g Apetit kotimainen pakastepinaattia
-Sulata mikrossa kuumaksi. Kaada mitta-astiaan ja kaada päälle vettä, niin että mitta-astiassa on yhteensä 5 dl nestettä. Varmista, että neste on kädenlämpöistä hiivaa varten.
1dl maitojauhetta
-Lisää mitta-astiaan maitojauhe ja sekoita. Tulee pinaattikeiton näköistä :)
0.5 dl Risenta Psylliumkuitujauhetta
-Sekoita joukkoon
-Sekoita joukkoon myös 2/3 tuorehiivapaketista.
 
Anna seistä 10 minuuttia ja kaada sitten monitoimikoneen kulhoon.

 

Laita koneeseen taikinakoukku ja laita kone käyntiin. Lisää puoli teelusikallista suolaa.

Lisää joukkoon 4,5 dl S-ryhmän Kotimaista sarjan Gluteenitonta jauhoseosta (sis.kauraa ja perunajauhoa)

Anna koneen käydä 5 minuuttia

Lisää joukkoon yksi luomukananmuna ja ruokalusikallinen rypsiöljyä ja anna käydä vielä pari minuuttia.

 

Anna taikinan nousta puoli tuntia. Ota kostutetuin käsin mukavan kokoisia sämpylöitä ja laita pellille. Itselläni tästä taikinasta tuli 9 sämpylää.

 

Paista uunissa 200 asteessa. Itselläni meni 20 minuuttia, kunnes sämpylät olivat kypsiä.


1
Tuo minä sana pitäisi olla isoilla kirjaimilla, että todellakin puhun omasta kokemuksestani :) Ja muuten, oletteko jo huomanneet, että Helsingin Sanomat julkaisi eilen (10.2.2018) artikkelin
https://www.hs.fi/matka/art-2000005597473.html ”Myös gluteenitonta ruokavaliota noudattava turisti voi herkutella matkalla – listasimme parhaat vinkit”.
 
Tässä blogissa kerron, miten itse pärjään ulkomailla.

  1. Vuokraan asunnon
  • Vuokraan aina ulkomailla asunnon, kun pystyn. On ihanaa laittaa omassa asunnossa iltapalaa, aamupalaa, välipalaa, lounasta tai päivällistä, josta TIETÄÄ mitä se pitää sisällään. Uusin ihastukseni on gluteenittomat nuudelit. Ei tarvita kuin vedenkeitin ja voilà, ateria on valmis.
  1. Etsin tietoa
  • Lueskelen blogeja, selailen instagramia ja googletan. Yritän löytää paikallisen keliaakikon, joka tietää, mistä puhuu. Myös HS:n artikkelin mainitsema aoecs.org sivustolta kannattaa katsoa.  Raakaruoka ja Paleoruoka ovat myös sellaisia asioita, joita bongailen esimerkiksi Berliinissä ja Kööpenhaminassa, sillä näiden ravintoloiden joukosta löytyy paikkoja, jotka eivät käytä viljatuotteita ollenkaan.
  1. Omat eväät
  • Otan mukaan näkkileipää, mysliä, pikanuudeleita, kaurahiutaleita ja paistopussin. Näillä pärjää tiukemmassakin paikassa eikä heti tarvitse lähteä kauppoihin.
  1. Käy kaupoissa
  • Useasta kaupasta löytyy gluteenitonta. Ja mikä parasta, voit löytää sellaisia tuotteita, mitä Suomesta ei löydy. Esimerkiksi Saksasta löytyy gluteenitonta JA alkoholitonta olutta.

 

Hauskoja matkoja kaikille! Pitäkää hauskaa!
P.S. Kuvat ovat itse ottamiani. Ja gluteenittomia :) Lainaaminen ilman lupaa kielletty. 

0

Muutama vuosi sitten asuin vuodenpäivät Oslossa Norjassa, ja menetin sydämeni tälle kuvankauniille vuonojen ja vuorien peittämälle maalle! Haikeana muistelen tuota aikaa, ja vaikka nyt olenkin asettunut Suomeen, niin ehkä joku päivä palaan vielä til mitt kjære Norge!

Itse muuttoa en sinänsä koskaan pelännyt, sillä olin jo ehtinyt muodostamaan laajan tukiverkoston Norjaan, johon luonnollisesti kuului nykyinen sulhaseni, ja kieltäkin osasin jo sujuvahkosti puhua. Minua jännitti ainoastaan yksi asia: miten pärjään keliakiani kanssa Norjassa?

Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomioita siihen, ettei tuotevalikoima ollut ihan yhtä laaja Norjassa kuin Suomessa. Jos Suomessa suurimmissa marketeissa on suurin piirtein seinällisen verran gluteenittomia tuotteita, niin Norjassa gluteeniton hylly vastaa suurin piirtein kasvipohjaisten maitotuotteiden hyllyn kokoa Suomessa. Lisäksi tuotteet löytyivät lähinnä pakkasen puolelta, tuoretta leipää löytyi vain yhtä sorttia. Tietysti valikoima vaihtelee kohdemaan kulttuurin mukaan: siinä missä Kanadassa ei löytynyt ollenkaan gluteenitonta leipää, hodari- ja hampurilaissämpylöitä ja amerikkalaisia ”pancakeseja” löytyi vaikka millä mitalla gluteenittomina. Samalla tavalla Italiassa saa esimerkiksi gluteenitonta pastaa ja Norjassa gluteenittomia tortillakuoria.

Kyllä vain, tortillakuoria. Tämä oli varmastikin ensimmäinen kulttuurisokki, minkä Norjassa koin: norjalaiset rakastavat tacoja ja tortilloja. Tacot vastaavat Norjassa pitsaa Suomessa: niitä syödään aina perjantaisin (vaikkakin sulhaseni perhe poikkeaa muista norjalaisista tässä suhteessa: he syövät tortilloja aina lauantaisin), jolloin tacohyllyt ammottavat tyhjyyttään iltaisin. Tacojen vaihtoehtona voi mahdollisesti syödä Norjan toista kansallisherkkua, Grandiosa-pakastepitsaa (jota tietysti saa myös gluteenittomana)!

Toki norjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu muutakin kuin tacoja ja Grandiosaa, mutta palaan tähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Edellisessä blogitekstissä kirjoitettiin ravintoloiden gluteenittomuudesta Suomessa, ja tilanne Norjassa vaikuttaa hyvinkin samantapaiselta. Monissa, vaikkakaan ei kaikissa, ravintoloissa saa pyydettäessä esim. gluteenitonta pitsaa, ja G-merkintä saattaa olla myös menussa. En tähänkään kuitenkaan luottaisi liikaa, sillä myös Norjassa gluteenittomuus on nostanut suosiotaan ”muotidieettinä”, jolloin G-merkinnätkin tarkoittavat lähinnä ”periaatteessa gluteeniton mutta kontaminaatio vehnän kanssa mahdollinen”. Täysin gluteenittomia ravintoloita en Oslosta ole löytänyt, vaikkakin täytyy myöntää, että harvemmin sitä ulkona tuli syötyä. Tämä ei nimittäin todellakaan ole Norjassa mitään halpaa lystiä.

Gluteenitonta arkea Norjassa helpotti erityisesti se, että keliakia ei sielläkään ole mikään tuiki tuntematon sairaus. En muista kertaakaan kenenkään kysyneen minulta, että mikä on keliakia. Arjen sujuvuuteen vaikutti tietysti myös se, että sulhaseni siirtyi täysin gluteenittomaan ruokavalioon, kun muutimme yhteen. Hänellä ei ole keliakiaa, mutta kuulemma hänen yleisvointinsa on parantunut gluteenittoman ruokavalion myötä. Tosin sen verran hän rakastaa makeaa, ettei voi vastustaa satunnaista viineriä. Minä syön samanaikaisesti herkullisia gluteenittomia Sarah Bernard -leivoksia!


Sivut