Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Ne onnekkaat, jotka lomailivat heinäkuussa, saivat tänä vuonna nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja lämpimistä keleistä. Itse vietin käytännössä koko heinäkuun mökillä Suomessa sekä Haldenissa Norjan ja Ruotsin rajalla. Uimaan ja rannalle lähti lähestulkoon joka päivä ja mieliala oli korkealla! Koko vuoden stressit ja kiireet tuntuivat jääneen lopullisesti taakse.

Kesällä tuli myös ajettua sellaisen ravintolan ohi kuin Paakari. Mietin, mistä tuo ravintolan nimi oli oikein tuttu. Sitten muistin yhtäkkiä oheisen Aamulehden jutun vuodelta 2016:

https://www.aamulehti.fi/ruoka/nyt-on-suoraa-puhetta-ravintoloista-ketjut-viilaavat-asiakasta-linssiin-koulutus-pain-persetta-24045988/

Gluteenittomuus alkaa olla ravintolapiireissä yleinen vitsi”. Tämän olen kyllä valitettavasti itsekin saanut kokea. Ymmärrän kyllä, etteivät ravintoloitsijat vitsaile keliaakikoille tai sille, että meidän on sairautemme takia noudatettava gluteenitonta ruokavaliota. Mutta mitä varten minulle pitää tuhahtaa ja nauraa pahantahtoisesti selän takana, jos tilaan gluteenittoman version ilman, että mainostan keliakiaani erikseen? Minusta tilaus tulisi ottaa vakavasti, oli syy gluteenittomaan vaihtoehtoon mikä tahansa. Miksi edes tarjota gluteenitonta vaihtoehtoa, jos on naurettavaa, että joku muu kuin keliaakikko tilaa sellaisen?

Kerran sain kokea tällaisen keittiöhenkilökunnan välinpitämättömyyden eräässä lounaspaikassa: ilmoitin haluavani gluteenittoman annoksen, joka sitten loppujen lopuksi sisälsi vehnää. Kokki ei edes tuntunut olevan pahoillaan tästä, vaan kysyi minulta ”tuleeko sinulle vai joitakin oireita tuosta?”.

Sulhaseni on tästä episodista varmaan vielä enemmän traumatisoitunut kuin minä. Joka kerta nykyään, kun tilaan ravintolassa gluteenittoman annoksen, hän lisää vielä ”Sen sitten pitää olla myös gluteeniton, sillä hänellä on keliakia. Hän ei siis saa saada ollenkaan gluteenia, ymmärräthän?”.

Siihen alkaa olla jo vähän tottunut, että muiden ihmisten silmissä gluteenittomuudelle ja muille erikoisruokavalioille nauretaan ”gluteeniton-laktoositon-mauton” -tyyppisesti. Kerrankin eräissä sukulaisjuhlissa yksi vieras katsoi ruokien vieressä olleita ”gluteeniton, laktoositon, kananmunaton” -lappuja ja tuhahti ”kylläpä on sitten ärsyttävää, ettei mitään voi syödä ilman, että näitä lippuslappusia on siinä vieressä”. Mieleeni juolahti sanoa tälle vieraalle vaikka mitä, mutta päätin kohota tilanteen yläpuolelle. Tämäkin lausahdus johtui varmasti vain kokemuksen puutteesta. Mutta toivon todella, että asenne ei ole tällainen ravintola-alan ammattilaisilla, eikä varmasti suurimmalla osalla olekaan. Olen saanut erinomaista palvelua ja maittavaa gluteenitonta ruokaa lukuisissa paikoissa ilman naureskelua ja tuhahtelua. Enkä edes tällöin näyttänyt sairaustodistustani.


0
Olin lomilla niin kuin varmaan moni muukin :) Ja olin matkoilla niin kuin varmaan moni muukin :) Toivottavasti kaikilla teillä tyypeillä oli sikakivaa! Minä kävin Portugalissa, Lontoossa, Pariisissa ja Berliinissä. Jokaisessa paikassa majoituksena toimi asunto, jossa keittiö.  Ajattelin listata tähän postaukseen suokikkipaikkojani tai suosikkijuttujani näistä matkakohteista:
Portugali: isommissa ruokakaupoissa oli tosi hyvin gluteenitonta. Yksi löytö oli gluteenittomat moniviljakorput. Ihan parasta.
Lontoo: Gluteenittomat nopeat lounasvaihtoehdot ruokakaupoissa sekä artesaanileipää lähikapasta. Lontoossa on ihan parasta napata esimerkiksi Bootsista tai M&S Foodsista kolmioleipä tai wrap mukaan ja nauttia pikalounas. Ja lähikaupasta löytyi pumpulinpehmeää artesaanileipää. Oioi.
Pariisi: Oikeasti Pariisi. Ihan maailman paras gluteeniton matkakohde. Tai siis ainakin yksi niistä. Helmut Newbake ja gluteenittomat croissantit. Jepjep. Samoin sieltä sai täytettyä patonkia lounaaksi. Oioi. Ravintola Noglu. Siis todellakin no gluten. Omistaja on itse keliaakikko, joten homma pelaa. Noglu on kerännyt myös Michelin suosituksia. Ehkä parasta ikinä. Ja M&S Food lötyi myös Pariisista, joten pikalounas taattu. Pienestä lähimarketista myös gluteeniton hylly. Ja Pariisin keskustassa on myös täysin gluteeniton kauppa. Ihan siis paras lomakohde keliaakikolle.​
 
Berliini on muuten vaan hyvä. Kaupoista löytyy gluteenitonta. Ravintoloista ei niinkään. Glutanada on pikkuravintola, jossa kerran kuukaudessa gluteeniton brunssi. Osuimme paikalle juuri gluteenittoman brunssin aikana ja ihan oikeasti vähän itketti, kun leipälaatuja oli seitsemän erilaista, joista valita. Samoin kaupungissa toimii Jute Bäckerei leipomo, jonka lähellä asuimme. Voitte miettiä, kuinka ihanaa oli saada uunituore lämmin sämpylä aamupalaksi suoraan leipomosta! Hauska löytö oli myös ”pikaruoka” eli maissi-couscous (niinpä couscous!!!) johon kaadettiin vettä päälle ja sai kivan lounasruoan.
 
Jos mietitte seuraavaa matkakohdetta, niin lämmin suositus Pariisille. Kaikki puhuivat englantia. Oikeasti. Yritin puhua ranskaa, niin Starbucksin myyjä vaihtaa englantiin :) Turvallista ja siistiä ja taxilla kannattaa kulkea matkat hotellilta lentokentälle. Ai niin. Kanaalin alta junalla Eurotransilla kulkiessa saa gluteenittoman ruoan, jos on valinnut sellaisen matkustusluokan, johon ruoka kuuluu. Kaikki muovikääreissä ja tuttu viljantähkä yliviivattuna –logo paketeissa.
 
Seuraavassa postauksessa käsittelen gluteenitonta kasvissyöntiä! Au revoir!

0

Nyt kun keittiöremontti valmistui, en malttanut olla heti kokeilematta norjalaista lempiherkkuani: Bløtkakea!

Bløtkake on norjalainen perinteinen kermakakku, jonka usein löytää juhlien jälkiruokapöydistä varsinkin kesäaikaan (ei kuitenkaan yhtä usein kuin toista perinnekakkua eli kransekakea – tästä voinen kertoa myöhemmissä postauksissa). Itselleni tästä herkusta tulee usein mieleen suomalaisten, ja erityisesti lasten, suosikki mansikkakakku. Bløtkakessa käytetään vain useimmiten mansikoiden sijasta vadelmaa, mutta miksei siinä voisi mansikoitakin käyttää! Varsinkin kansallispäivänä Bløtkake koristellaan kuvassa näkyvään tapaan.

Itse pidän tästä kakusta kovasti, sillä olen varsin perso sen pääainesosalle – kermavaahdolle! Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä kermavaahtoa ei koskaan voi olla liikaa leivonnaisissa (lieneekö meitä monta? wink). Parasta tässä kakussa kuitenkin on, että se on helppo tehdä täysin gluteenittomana!

Käytin tätä kakkua tehdessäni norjankielistä Dagbladetin reseptiä, joka löytyy osoitteesta https://www.dagbladet.no/mat/oppskrift/klassisk-glutenfri-blotkake. Suomensin sen tähän alle vapaamuotoisesti, jotta itse kukin voi kokeilla uutta kakkureseptiä kesän tuleviin juhliin. Kakusta ei tule kovin korkeaa, joten kakkupohjan halkaisemisessa täytyy olla tarkka.

Mielelläni kuulisin kommenteissa, miten kakun teko onnistui, jos päätitte tähän ryhtyä. En ole tätä itse tehnyt maidottomana, mutta luulisin, että lopputulos on melko sama, jos käyttää esimerkiksi soijakermaa.

Tämän myötä toivottaisin kaikille oikein hyvää kesää! laugh

Pohja

4 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl perunajauhoja

1 dl gluteenitonta jauhoseosta

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

voita vuoan voiteluun

Täyte

5 dl kermavaahtoa

1 dl vadelmahilloa (tai mansikkahilloa)

Koristeluun

Tuoreita marjoja

 

- Sekoita kananmunat ja sokeri ja vaahdota. Sekoita kuivat ainesosat keskenään, ja lisää tämän jälkeen munavaahtoon.

- Voitele noin 24 cm (halkaisija) vuoka, ja kaada taikinaseos vuokaan. Paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä.

- Halkaise kakkupohja kahtia ja erota osat. Levitä hillo ja osa kermavaahdosta toisen kakunosan päälle. Laita toinen puoli päälle ja käytä loput kermavaahdosta kakun peittämiseen. Koristele haluamillasi marjoilla.


Sivut