Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
4

Hei teille, jotka siellä ruudun toisella puolella luette tätä tekstiä. Kuten olette huomanneet niin en ole paljoa tänne blogin puolelle kirjoitellut. Tähän on helppo keksiä monia (teko)syitä. Ensimmäiseksi tietysti tämä lukio. Mulla lähestyy YO-kirjoitukset johon täytyy tehdä suunnitelmat ja ilmoittautua. Aika tuntuu kyllä kuluvan ihan mahdottoman nopeasti. Vastahan mä aloitin lukion, vastahan mä sairastuin keliakiaan.  Lukio on tuonut mukanaan lisää stressia, oikein kunnolla. Päätin siis hetkeksi sulkea kaikki muut vähääkään stressaavat tekijät ulkopuolelle mukaan lukien tämän blogin, mutta täällä taas ollaan. Muutama viikko takaperin kävi asia, josta olen nähnyt vain painajaista. Nimittäin minulle annettiin koulussa ruokaa, jossa oli tavallista makaroonia. Ruuassa oli mukana niin paljon kastiketta ja kanaa etten huomannut makaroonien erilaisuutta. Enkä minä tietenkään siinä kavereiden kanssa höpistessä sitä tajunnut ennen kuin ruokalan työntekijä juoksi sanomaan ettei ruoka olekaan gluteenitonta. Toiseksi  (teko)syyksi vielä mun harteille on tullut nyt muualta painolastia, jonka purkamisessa menee jonkin aikaa. Onneksi kuitenkin tänne blogiin kirjoittaminen on helppoa ja mukavaa. Eli tiivistettynä mulla menee ihan hyvin. Blogiin on nyt jo jonossa useampia postauksia. Niiden julkaisu riippuu nyt ihan mun koulusta. Asiat, kun täytyy laittaa tärkeys järjestykseen. Onneksi kesälomaankaan ei ole enää montaa viikkoa! Miten siellä ruudun toisella puolen on mennyt? Joko kesäloma kolkuttaa ovella?

Tunnisteet: 
lukio

Anonymous (ei varmistettu)
1

Aamu alkaa luonnollisesti aamupalalla. Tällä kertaa söin kaksi palaa Porokylän siemenleipää voilla ja juustolla. Sekä pilkottuna yhden banaanin ja klementiinin, tietenkin raejuustolla maustettuna.

Oikein toimiva aamupala. Tämän voisi syödä huomennakin. Vaikka juuston rippeet nakertelin leipien päälle.

Aamupalalla jaksoin puolille päivin. Sitten oli aika napata jääkaapista pitsaa ja laittaa päälle hieman pitsajuustoa ja mikroon lämpiämään.

Edelleen maistui oikein hyvin äkkiseltään kokoon heitetty pitsa.

Välipalana, tai pikemminkin väliruokana söin, teen ja veden kera, kuten aamiaisenkin, lautasellisen kasviksia. Kurkkua, luumutomaattia, kukkakaalia ja parsakaalia. Oli kyllä vatsa täynnä annoksen jälkeen.

Ananakset toimivat välipalana, kun jumahdin pelaamaan Kindgom Hearts 1.5 HD-remix -peliä.

Iltapalana toimi tällä kertaa hieman tuhdimpi ateria. Kävin ystäväni kanssa lenkillä parin tunnin pelaamisen jälkeen, joten hyvällä omalla tunnolla ripottelin pitsajuustoa riisin ja kasvisten päälle, mitkä jäivät ylitse aikaisemmalta syömiseltä.

Ruokajuomana minulla toimii yleensä vesi. Pyrin juomaa pari lasillista että aterialla, niin ei nestehukka häiritse olotilaa. Ja koska rakastan teetä, sitäkin menee jonkin verran päivän aikana. Tässä tämän hetken suosikki teet.

Tänään tuli kyllä syötyä tuhdisti. Mutta kyllä sitä pitää ruuasta ja syömisestä nauttia kun vaan voi. Eikä ruuasta nauttiminen todellakaan vaadi gluteenia. Päinvastoin!


4

Keliakia on sosiaalinen sairaus. Hoidamme sitä jokaisen ruokailutilanteen yhteydessä, jokainen suupala vaikuttaa terveyteemme. Ruokailut ovat usein hyvin sosiaalisia tapahtumia. Ruoka on olennainen osa tätä tapahtumaa, mutta yhtä lailla tilanteeseen vaikuttaa seura, jossa ateria nautitaan. Ja seuran suhtautuminen keliaakikkoon vaikuttaa siihen, minkälaisena keliaakikko ruokailutilanteen kokee. Ainakin omalla kohdallani ystävieni suhtautuminen gluteenittomaan ruokavaliooni on vaikuttanut siihen, tuntuuko syöminen heidän seurassaan stressaavalta vai rennolta.

Suurin ahdistus keliakian kanssa on itselleni ollut julkisissa paikoissa syöminen, kuten esimerkiksi kouluissa ja nykyisin yliopiston ruokaloissa. Niissä paikoissa on usein hälinää ja ihmisillä on kiire saada ruokaa nopeasti, joten jonoissa ei voi hirveästi jäädä pohtimaan, saanko syödä tuota vai tuota. Pelkään välillä, että paniikissa otankin jotain kiellettyä, tai että keittiöhenkilökunta on merkinnyt tietoja väärin, eikä joku ruoka olekaan gluteenitonta. Ystävien läsnäolo kuitenkin rauhoittaa, ja välillä pyydän heitä katsomaan, onko joku tietty ruoka gluteenitonta, jos he ovat edelläni jonossa. He tietävät, kuinka tarkka minun pitää olla ja ymmärtävät sen.

   

   

 

 

 

 

 

Olen keskustellut keliakiasta ystävieni kanssa, ja he ovat suhtautuneet siihen positiivisesti. Pidän siitä, kun saan valistaa ihmisiä, ja koen heidän olevan kiinnostuneita asiasta. Kun olen mennyt kylään ystävieni luokse, minulle on aina ollut gluteenitonta tarjottavaa, oikeastaan usein kaikki herkut on tehty gluteenittomina. Se todella lämmittää mieltä ja arvostan sitä, että he ovat nähneet vaivaa. On niin helpottavaa syödä, kun voi tehdä sen turvallisin mielin. En ole kertaakaan ottanut omia eväitä mihinkään mukaan. Se on aika saavutus näiden seitsemän vuoden aikana! 

Kukaan ystävistäni ei ole koskaan arvostellut sitä, että syön välillä eri ruokaa kuin he. Kukaan ei ole tehnyt siitä ongelmaa. Minullekaan se ei ole ollut ongelma. Kerran yliopistossa jouduin syömään pelkästään perunaa ja salaattia, kun lihapullat oli merkitty virheellisesti gluteenittomiksi eikä siinä ruokalassa ollut muutakaan lihaa, mikä olisi sopinut minulle. Se harmitti hetken, mutta päätin tulla täyteen siitä, mitä lautaselleni sain. Ystäväni olivat kuitenkin todella pahoillaan puolestani, ja se harmitti minua vielä enemmän kuin pelkkä peruna ja salaati lautasellani. Usein juuri se, että muut ovat pahoillani puolestani harmittaa eniten, koska itse olen jo tottunut siihen, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. En halua pilata ystävieni ruokahetkeä, vaikka tiedän, etteivät he ajattele asiaa sillä tavoin.

Ilahdun aina, kun gluteenittomuus on huomioitu. Yritän aina itsekin huomioida muiden sairaudet ja allergiat, koska tiedän, kuinka tärkeää se on. Minkälaisia kokemuksia muilla on ystävien ja läheisten suhtautumisesta keliakiaanne? Etenkin nuorilla voi olla siinä mielessä vaikeaa, että haluaa kuulua joukkoon, mutta keliakia pakottaa olemaan tietyllä tavalla erilainen. Itsestään on aina muistettava huolehtia, ja helpompaahan se on, kun on ympärillä ihmisiä, jotka suhtautuvat asiaan myönteisesti. Voimme aina kannustaa ystäviämme huomioimaan gluteenittomuuden kiittämällä siitä, että he valmistavat tarjottavat meillekin sopiviksi. Voimme aina valistaa ihmisiä hyvässä hengessä saadaksemme jotain hyvää syötävää :)     

Tunnisteet: 
ystävätruoka

Sivut