Olet täällä

1

Joulu - aika jolloin pieni keliaakikko tai vehnäallergikko on milloin tahansa kyyneleet silmissä. Syy tähän on lasten suuri herkku, pipari.

Joulu on muistamisten ja ilon aikaa. Mikäpä ilahduttaisi pikkuista enemmän kuin käteen annettu herkullinen pipari. Se pipari annetaan suoraan lapsen käteen ihan missä vain: ostoskeskuksessa, jumpan pikkujouluesityksessä, joulukirkon ovella tai joulunavaustapahtumassa. Mikään liike ei ole nopeampi kuin vieraan aikuisen liike, jolla hän antaa piparin lapsen käteen. Tai on - lapsen vanhemman käden liike, jolla hän estää vahingon.

Muistutukseksi: pidä aina joulun aikaan mukana laukussa lapsen omia pipareita ja suklaita. Meidän kuusivuotias keliaakikkomme jo ymmärtää, että jos nyt ei ole hänelle sopivaa, niin kotona sitten on. Sen sijaan 3-vuotiaana, vasta  diagnoosi saaneena pikkuisena hän ei ihan osannut ymmärtää, miksi häntä ei ole huomioitu ja miksi kaikki muut saavat. Siksipä tämä on tärkeä muistutus siitä, että kannattaa pitää varalla herkkuja, että lapsi ei koe olevansa vähempiarvoinen kuin muut.

Se on aika tärkeä juttu se.

Blogin viimeinen tekstini

On aika hiljaa kiittää. Tämä postaukseni on viimeinen Arjen murusia -ryhmäblogissa. Tämä blogi ei missään tapauksessa sulkeudu eikä hiljene, mutta minun tilalleni tulee joku muu kirjoittaja.

Tulin mukaan Arjen murusiin heti Suunnan verkkopalvelun blogien avauduttua huhtikuussa 2015. Oli ihan mahtavaa päästä heti mukaan. Tuolloin olimme olleet keliakiaperheenä reilun puoli vuotta vasta. Oli todella tärkeää jakaa vertaistukea sekä kirjoittaa ylös keliakiaan liittyviä ajatuksia.

Tallensin äsken itselleni muistiin kaikki täällä julkaisemani postaukset. Oli vähän koskettavaakin lukea ne läpi, kun teksteistä näki, miten keliakia oli niin tuore asia ja vähän hämmentävä ja pelottavakin. Oli tärkeää saada kirjoittaa siitä teille ja itsellenikin.

Keliakia - tuttu perheenjäsen

Keliakia ja gluteenittomuus ovat nykyään meille tuttuja perheenjäseniä. Keliakia ei ole mikään juttu. Ruuanlaitto on ihan tavallista ja helppoa. Asiat sujuvat hyvin.

Tyttäremme Aava on täysin sinut asian kanssa. Hänelle se on ihan tavallinen asia, josta ei tehdä mitään numeroa.

Yhtäkkiä minulla ei ole juurikaan enää annettavaa keliakiaan liittyvään blogiin. Ehkä se on hyväkin asia. Kun asiat ovat tuttuja, ei tule kyseenalaistettua ja ihmeteltyä. Joku muu jatkaa tilallani blogissa myöhemmin.

Vanhat postaukseni näkyvät luultavasti tämän vuoden loppuun asti. Kurkista nyt vielä nimeni alta postauksia gastroskopiasta, Aavan keliakian hankalasta diagnosoimisesta ja arjen sujumisesta keliakian kanssa. Kirjoitan toki jatkossakin silloin tällöin keliakiaan liittyviä postauksia toisessa blogissani Yli pyykkivuorten, mutta sen blogin pääpaino ei ole lapsen sairaudessa.

Tsemppiä teille kaikille arkeen! On ollut upeaa saada kirjoittaa ja tietää, että te siellä luette!

Iloista joulua gluteenittomien herkkujen äärellä!

Rakkaudella Hanna, Aava ja perhe

Kommentit

Kiitos Hanna! On ollut ilo seurata keliakiatarinaanne :)

Lisää uusi kommentti