Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
0

Harvinaisen lämpimän heinäkuun jälkeen viileä elokuu tuntuu samalta kuin taloon olisi vihdoin hankittu ilmastointi. Näin syksyä odotellessa tekee mieli kaikkea hyvää, joten kerron nyt reseptin, jolla äitini on tehnyt tavallisia piirakoita ja kahden tyttärensä keliakian myötä vaihtanut ohjeesta jauhot gluteenittomiksi. Olen kesän aikana itse leiponut kolme gluteenitonta piirakkaa tällä samalla ohjeella ja ovat ne vain niin vallan hyviä. Ensimmäinen oli omenapiirakka, toinen raparperipiirakka ja kolmas (tänään leivottu) mustikkapiirakka. Piirakkapohjan ohjeesta on moneksi.

Omenasokerikakku

250 g margariinia
3 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
4 munaa
5 dl gluteenittomia jauhoja (käytämme äitini kanssa Semperin Fin Mix-jauhoseosta)
4 rkl maitoa

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat, jauhot ja maito. Kaada vuokaan ja levitä tasaiseksi. Paista uunin alaosassa 30-40 minuuttia 175° asteessa.

Halutessaan taikinaan voi lisätä gluteenittomia kaurahiutaleita ja korvata osan jauhoista niillä. Piirakkaan tulee mukavasti rakennetta ja lisää makua kauralla.

 

Omenapiirakkaan viipaloidaan äidin ohjeen mukaan 3-4 omenaa ja mukaan ripotellaan kanelia ja sokeria.


Raparperipiirakan pinnalle ripotellaan haluttu määrä pilkottua raparperia ja raesokeria.



Mustikkapiirakan pinnalle tietysti mustikoita. Nämä ovat oman pihan marjoja pakastimesta.

Piirakkapohjan ohjetta on helppoa muokata oman maun mukaisesti. Äiti tekee toisinaan puolukkapiirakkaa ja joskus omenapiirakan mukana on karpaloitakin tuomassa maun pirskahduksia. Pitäähän sitä hullutella.
 


0

Kesä 2018 on hellinyt meitä aivan käsittämättömillä lämpötiloilla ja hellepäivillä. Kun celsiuslukemat nousivat liian korkeiksi yleiselle jaksamiselle, koin hyväksi ideaksi lähteä merelle veneilemään. Samalla Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla veneillessäni oli hyvin aikaa tarkistaa vierasvenesatamien gluteenittomien annosten tarjonta.

Tarjonnan määrä yllätti

Tarkkojen tutkimustulosteni pohjalta voin todeta, että meille gluteenitonta ruokavaliota noudattaville on tarjolla yllättävän paljon syötävää monissa Saaristomeren vierasvenesatamissa.

Esimerkiksi ravintola Kamu Paraisilla tarjosi hyvin gluteenittomia vaihtoehtoja. Suurimpana yllätyksenä tuli, että jopa pizzaa ja burgeria saa gluteenittomana. Ravintola sijaitsee aivan vierasvenesataman läheisyydessä ja on kokeilemisen arvoinen.

Myös Nauvon vierasvenesataman pizzeria Najadenissa ja ravintola L´Escalessa sekä Houtskarin Näsbyn vierasvenesataman ravintola Skagenissa gluteenitonta ruokavaliota noudattava löytää hyvin itselleen sopivaa syötävää.

Iniön Norrbyn vierasvenesataman kaupasta löysin gluteenittomia kaurahiutaleita, granolaa, pastaa, leipää ja jopa mutakakkua pakastealtaasta. Täytyy todeta, että valikoiman laajuus yllätti erittäin positiivisesti.

Venereissumme suuntautui myös Ahvenanmaan saaristoon. Tällä Suomen ainoalla itsehallinnollisella maakunnalla on myös paljon tarjottavaa gluteenittomille ruokailijoille. Maarianhaminan itäsataman (MSF) läheisyydessä sijaitsevat laivaravintola F.P. von Knorring, Pizzeria Diablo sekä kahvila Bagarstugan tarjoavat valikoimissaan useita gluteenittomia vaihtoehtoja.

Lappon vierasvenesatamassa, Ahvenanmaan Brändössä, Ravintola Galeasen tarjoaa valikoimassaan myös paljon gluteenittomia annoksia. Lisäksi sataman ruokakaupasta löytyi elintarvikkeita gluteenittomana, ainakin leipää ja pastaa.

Ahvenanmaalla veneillessäni pääsin mukavasti harjoittamaan myös ruotsin kielen taitoani. Jos toinen kotimainen ei kuitenkaan luonnistu, niin ravintoloiden ja kauppojen henkilökunta palvelee yllättäen mieluummin englanniksi kuin suomeksi.

Vaikka vierasvenesatamat ympäri saariston tarjoavatkin hyvin vaihtoehtoja myös gluteenittomasti, kannattaa veneilemään lähtiessään aina varata mukaan myös omat eväät.  Ikinä ei voi olla varma, millainen tarjonta valitsemassasi pysähdyskohteessa onkaan. Ja oma juttunsahan on toki myös se veneessä ruokailu.

Jos ei ole mahdollisuutta veneillä itse, niin saaristossa liikennöi useita yhteysaluksia. Yhteysalusten reiteillä näkee ainutlaatuisen saaristomme lähes veneilijän silmin.

 

Toivottavasti kaikki ovat nauttineet tästä ennätyksellisen lämpimästä kesästä sen arvoisella tavalla! Mukavaa elokuuta jokaiselle!

- Kasper

 

1

Postin mukana oli tuotu kirje Lapin keskussairaalasta.
Tiesin heti, mitä siinä olisi, mutta en tiennyt, kumpi vastaus siellä olisi: 

Keliakiadiagnoosi - kyllä vai ei?

Muistan, kun tuolloin 2009 otin kirjeen käsiini keittiön pöydältä. Halusin ja en halunnut tietää vastausta, mutta kirjeen avaamatta jättäminen ei ollut vaihtoehto, eikä se käynyt mielessäkään. Perheen jäsenten odottaessa pöydän äärellä repäisin kirjeen auki ja otin esiin sen sisältämät paperit. Tekstiä oli paljon, mutta en ehtinyt lukea pitkälle, kun jo näin sen, mitä olin vuoden pelännyt ja minkä olisin halunnut välttää ja kiistää: potilaalla on todettu keliakia ja ihokeliakia. Gluteeniton ruokavalio aloitettava välittömästi. En sanonut mitään kenellekään. Lätkäisin vain paperit pöydälle ja marssin ulos keittiöstä, suoraa tietä vessaan ja lukitsin oven. Ensimmäinen reaktioni oli itkeminen. Tuntui siltä, että maailmani mullistui kertaheitolla, en voinut vaikuttaa siihen tai estää sitä. Äitini luki kirjeen ja tuli vessan oven taakse lohduttamaan, mutta en kykene muistamaan, mitä hän tarkalleen sanoi. Jo päiviä aiemmin minulle oli ostettu gluteenittomia keksejä. Jotta voisin maistella, kokeilla ja totutella. En suostunut koskemaan niihin ennen kuin diagnoosi vahvistaisi keliakian. Samana iltana diagnoosin lukemisen jälkeen söin sitten jo ensimmäiset gluteenittomat keksini (Schärin Chocolate O's) sekä viimeisen kerran Geisha-suklaata ja Pandan lakuja tietäen, että tämä on pysyvää: en enää ikinä söisi ruokaa, jossa on gluteenia. 

Jokainen reagoi keliakiadiagnoosiinsa omalla tavallaan. Siinä missä jollekin keliakia tuntuu uudelta ruokavaliolta, joka ei muuten vaikuta suuresti elämään, jollekin (kuten allekirjoittaneelle) se voi aluksi tuntua hyvin vaikealta hyväksyä ja raskaalta totutella. Keliakia ei muuta pelkästään sitä, mitä ihminen syö. Se voi vaikuttaa esimerkiksi ihmisen sosiaalisiin suhteisiin ja identiteettiin. Jokainen ottaa keliakian osaksi elämäänsä yksilöllisesti ja tarvitsee siihen aikaa, ymmärrystä ja tukea. Minua helpotti suuresti se, että isosiskoni on ollut lapsesta asti keliaakikko ja äitini ja sukulaiseni tiesivät gluteenittomuudesta etukäteen, mutta keliakian hyväksyminen vei silti aikaa. Olen oppinut olemaan tarkka, olen oppinut vaatimaan tarkkuutta gluteenittomuudessa ja oppinut kiinnittämään huomiota ruoan laatuun. Osaan tutkia etukäteen ravintoloiden ruokalistoja, osaan etsiä muiden keliaakikkojen kokemuksia gluteenittomasta matkailusta eri kohteisiin. Olen rohkeasti lähtenyt äitini kanssa Itävaltaan kesällä 2012 ja perheeni kanssa Kreetalle kesällä 2015, eikä kummallakaan reissulla ollut ongelmia ruoan kanssa, kun mukana oli Keliakialiiton Keliakia-kielikäännös. Kyläily ei tuota enää mielenvaivaa, kun ottaa omia eväitä mukaan. Sellaisia, joista tietää pitävänsä. Tänään keliakia on yhtä pysyvä osa minua kuin silmieni sininen väri.

 

Mitä sinä teit päivänä, jona sait keliakiadiagnoosisi? Miten reagoit, mitä ajattelit? Mikä oli viimeinen ei-gluteeniton ruoka, jonka söit?

 

Posio, Turjanvaara


Sivut