Tapahtuneesta on kulunut aikaa jo kuusi vuotta, ja vasta nyt alan päästä asiasta yli ja antaa itselleni anteeksi. Toinen osapuoli on varmasti antanut anteeksi jo vuosia sitten.

Isommat lapsemme olivat perhepäivähoidossa, josta olivat siirtymässä päiväkotiin tytön esikoulun takia. Siirtymisen aikaan osui pojan syntymäpäivä, joten kutsuin hoitajan meille kylään viettämään samalla yhteisiä läksiäisiä ja pojan synttärijuhlaa.

Hoitajalla oli sairaus, josta en tiennyt mitään. En yhtään mitään. Sairaus nimeltä keliakia. En osannut leipoa mitään hänelle sopivaa, joten päätin tyytyä pakastealtaan valikoimiin. Menin kaupassa hyllyn luo, jossa luki ylhäällä gluteeniton. Otin paketin pullia tai munkkeja, en enää muista, ja vein tyytyväisenä paketin kotiin.

Leivoin muut herkut ja otin pullat pussista. Ehkä käsissäni oli vehnäjauhoja, ehkä leivinliinassa oli vehnäjauhoja, en tiedä, en muista. Koska en ollut koskaan kuullutkaan keliakiahygieniasta enkä kontaminaatiosta, laitoin vain tyytyväisenä pullat uuniin ja nostin sitten tarjoiluastialle. En tiedä oliko sama astia kuin muilla herkuilla. En enää muista.

Vieraat tulivat. Sankari sai Legoja, pikkuautoja ja Salama McQueen -astioita, sen muistan. Pienen pojan silmät loistivat. Esittelin hoitajalle kotiamme.

Sitten kutsuin vieraat pöytään. Hoitajalla oli pienessä rasiassa mukana eväänä Daim-kakkua ja keksi. En ollut ennen nähnyt kenenkään ottavan juhliin omia eväitä.

"Ovatko nämä varmasti gluteenittomia?", hän kysyi katsoessaan pulliani.

Kyllä, kyllä ovat! Sellaisesta hyllystä ostin.

"En ole koskaan syönyt tuollaisia." Kerroin kaupan nimen ja olin ylpeä itsestäni, että olin löytänyt uutuuden. Hoitaja otti vain puolikkaan, maisteli varovasti ja sanoi, että on erikoinen maku. Hän söi kuitenkin tuon puolikkaan, mutta epäili yhä.

Tässä vaiheessa kaivoin pussin roskiksesta ja luin sitä ensimmäistä kertaa.

Gluteeniton olikin laktoositon.

Olin luottanut vain ja ainoastaan siihen, mitä hyllyssä luki. Jo silloin tuntui käsittämättömältä, että olin ollut niin huolimaton, niin typerä! Itselläni on pähkinäallergia, ja saatan kuolla pähkinää syödessäni, enkä silti ollut tuosta tuotteesta osannut lukea tuoteselostetta!

Hoitaja ei saanut gluteenista oireita, mutta ne juhlat olivat pilalla.

Kuusi vuotta olen hävennyt ja surrut mokaani. Nyt keliakialapsen vanhempana en haluaisi olla kärpäsenä katossa katsomassa itseäni kuusi vuotta sitten. Katastrofi!

Mitä tämä muisto on minulle opettanut? Sen, että emme voi olettaa ja ajatella, että keliakia olisi tuttu heille, joita se ei kosketa, joiden lähellä keliakiaa ei ole. Ei voi tietää hygieniasta eikä kontaminaatiosta eikä voi ymmärtää, mitä huolimattomuus voi saada aikaan.

Toki meidän läheisemme ovat opiskelleet ja ottavat sairauden tosissaan, mutta silti! Minä en tiedä mitään diabeetikon tai infektioita välttävän syöpäsairaan elämästä ja arjesta. En minä osaisi toimia oikein! Ei tarvitsekaan osata, ei meidän tarvitse tietää kaikkea. 

Älä kauhistu keliaakikon omia eväitä. Usko pois, hän syö niitä onnellisena. Ne herkut maistuvat mielenrauhalta, niitä syödessä ei tarvitse pelätä, että gluteeniton olikin laktoositon.