Olimme juuri viikon mummolassa ja kesämökillä Itä-Suomessa. Henrik ja Matilda olivat leirillä tunnin matkan päässä kesämökiltä ja minä tapasin ystäviäni kotikunnailla naapuripitäjissä. Suhasimme autolla leirin ja ystävien lisäksi kesämökin ja mummolan väliä ja kävimme shoppailemassa juhannusaleissa, syömässä ravintolassa sekä fiilistelemässä kesää Savonlinnan torilla. Kotipihaan päästyämme oli trippimittariin piirtynyt 1270 kilometriä. Huh! Onnea on tuntea rakkaita ihmisiä ja paikkoja ympäri Suomen, mutta ei haittaisi, että kaikki tärkeät tyypit olisivat ihan tässä rutistusläheisyydellä.

Saimme viettää yhden mielettömän kuuman päivän mökillä. Silloin istuimme tuntikausia rannassa lukemassa, leikkimässä hiekalla, saunomassa ja syömässä lähikaupasta löytämiämme Dominon kaltaisia gluteenittomia Cooky kakao-Doppelkeks -keksejä. Lapset myös uivat rohkeasti hyytävässä vedessä.

Muina päivinä sää oli juhannusviikolle uskollinen: 7‒15 astetta, vesisadetta ja rakeitakin, kovaa tuulta ja satunnaisia auringonpilkahduksia. Järjestimme paljon ohjelmaa, että ehtisimme tehdä kaikkea kivaa säästä huolimatta. Kun on paljon tekemistä ja aikatauluja ja mukana on lapsia, on vähän väliä samassa tilanteessa:

Hei mehän ei olla syöty mitään! No mutta haetaan sieltä sitten matkalla äkkiä jotain.

Niin. Haetaan äkkiä jotain lounasta kaupasta tai torilta ja syödään siinä sitten ja jatketaan matkaa. Haetaan kaupasta vaikka kolmioleivät. Öö ei haeta. Haetaan vaikka pasteijat. Ei. Täytetyt patongit? Ei. No mutta torilta lihapiirakat! No... kysytään. No entäs tuosta seuraavasta kojusta? Ai ei. Olisko teillä jotain gluteenitonta? Aha no eipä mitään.

No hei mutta siinä kylässä on kyllä pitseria! Oiskohan siellä? No en usko enkä uskalla mennä edes kysymään. Vaikka olisikin gluteeniton pitsapohja niin onko heillä varmasti eri pöytä ja puhtaat ottimet? Leviääkö jauhopöly? Ovatko täytteet varmasti puhtaita?

Niinpä. Niin sanottua tavallista ruokaa syövä voi hakea nopeasti jotain evästä kaupasta, mutta keliaakikko ei useinkaan voi. Tai voi hakea hedelmiä ja jugurttia, mutta kovin montaa muuta vaihtoehtoa ei pikkupitäjän kaupasta löydä, ellei sitten halua pelkkää näkkäriä. Torikahvilasta löysimme Aavalle riisipiirakan. Katselin, kun piirakan päälle levitettiin munavoita. Ensin veitseen munavoita, sitten veitsellä munavoin levitys ja samalla veitsellä lisää voita astiasta piirakan päälle. Olikohan samalla tavoin levitetty gluteenipiirakkaankin munavoita niin, että gluteenipiirakan murusia oli siirtynyt munavoihin? Avasin suuni, kun sain hymyilevältä nuorelta naismyyjältä piirakan eteeni tiskille.

‒ Anteeksi, mutta onko tuota munavoita käytetty myös tavalliseen piirakkaan?

‒ Ei ole, meillä on ihan puhtaat tuotteet erikseen, tuli vastaus yhä hymyn kanssa.

Aloin melkein itkeä, kun olin niin kiitollinen siitä, että keliakia otettiin niin vakavasti enkä saanut vihaista vastausta kyselyihini, joita esitän aina, kun gluteenittomuus epäilyttää.

Tämä oli se torilta päin katsoen ensimmäinen, vasemmalla oleva koju, suosittelen!

Mitä erikoista näet yllä olevassa keliaakikon kesäherkkukuvassa? Niin, vohveli! Lupasimme Aavalle kauppareissulla jäätelön ja hän tottuneesti odotti saavansa Eskimo-puikon.

‒ Äiti apua, tässä on vohveli, hän alkoi huutaa kassalla saatuaan jäätelön käteensä.

‒ Nii-iin, se on gluteeniton vohveli.

‒ Gluteeniton vohveli! Onko se gluteeniton vohveli?, hän huusi ja melkein hyppi ilmaan riemusta, vaikka istuikin ostoskärryssä. Tämän jälkeen hän toisteli kauan, että "sisko ja veli luulee, että minä söin tikkujäätelön, mutta eeeee-i, minä söin TÖTTERÖN!".

Keliaakikko läheisineen on pienestä onnellinen.

Tuo jäätelö oli siis Aavan ensimmäinen tötterö marraskuussa tulleen diagnoosin jälkeen. Ihan helposti tuutteja ei löydä ainakaan pikkukaupoista, mutta kyllä niitä on. Tästä Keliakialiiton listauksesta löytyy gluteenittomat jätskiherkut pienille ja isoille.

Nyt puretaan laukkuja ja pohditaan, mitä gluteenitonta leivotaan tällä viikolla ystävän tullessa kylään alkuviikosta ja Henrikin 9-vuotissynttäreille loppuviikosta. Kiva viikko tulossa!